Viimeisen postauksen jälkeen olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta, kesälomani loppu oli surun aikaa enkä pystynyt kaiken tapahtuneen keskellä kirjoittaa. Oikeastaan en kyennyt paljoakaan. Asia josta kirjoitan on kipeä ja saatatte jopa ihmetellä miksi kirjoitan asiasta, kirjoitan koska se on minun tapani käsitellä asiaa, se voi olla aikaista mutta tunnen että mun on vaan pakko kirjoittaa. Maanantaina 25.7 olin ystäväni kanssa poimimassa mustaviinimarjoja hänen vanhempien pellolla, saunottiin ja vietettiin aikaa, meillä oli mukavaa, aina meillä on mukavaa tosin. Sitten kello alkoi kulkemaan kovaa vauhtia eteenpäin ja puoliyö lähestyi, alettiin suunnitella kotiin lähtöä, samalla vilkaisin puhelintani ja luin musertavan viestin. Isäni oli joutunut sairaalaan ja vointi oli todella huono. Koska kello oli todella paljon, eikä sairaalaan kannattanut enään siihen aikaan mennä, ajoin kotiin. En saanut yöllä nukutuksi, ajatukset olivat isässä koko ajan. Seuraavana päivänä menin isäni luo, ensim...