noraelisa

Eilen vietettiin mun läksiäisiä, paikalla oli huisin monta ainutlaatuista, mulle rakasta tyyppiä! <3 Laittelen vähän listaus tyylillä mitä olin suunnitellu, koska halusin ehdottomasti jotain omannäköstä iltaan =) Ilta alkoi joustavasti 17-18 välillä, ja koska aikataulu vähän venähti pikku sohvatorkkujen vuoksi, ilahduin saadessani ystäviltä jeesiä kauppaan, kokkaukseen ja pöydän valmisteluun. Sen sijaan, että ihmiset tuli paikalle täysin tällättyinä, ykköset päällä, vaatimuksena olikin tällä kertaa lökävaatteet tai vaatteet joilla voi jumpata ulkona! Pakko myöntää, että mua vähän jänskätti mitä tuleman pitää, koska pyysin ex traineriani (niinkuin hän itsensä esitteli :p) jumpauttamaan porukan ennen herkuttelua ja juominkeja. Sattumat on hyväksytty silloin tällöin, kunhan pohja on kunnossa =) Niin myös tällä kertaa. Ensin mentiin hauskalla tavalla epämukavuusalueille, 2 tiimiä - Tasa-arvoset ja Hikisukat ! Anna oli suunnitellut hauskan, haastavan ja ehdottomasti jalat hapoille sa...

Koko syksy ja talvi oli melko raskasta aikaa, stressiä oli paljon ja pikkuhiljaa pakka alkoi leviämään käsiin. Tekemättömät asiat, tehtävät, menot ja muut rupesi kulkemaan oravanpyörää ja huomasin että ohjakset käsissä tuntui miltei mahdottomalta. Loppuvuoden kävin treenaamassa sitä kovemmin mitä enemmän tunsin stressiä, ajattelin että pakko purkaa huonoa energiaa rautaan. Tätä niin sanottua oravanpyörää jatkui viikkoja, jopa kuukausia, en keksinyt muuta keinoa pysyä järjissäni. Mitä useammin ihmiset sanoivat, että mun pitäis olla armollisempi itelleni ja stressata vähemmän, tuntui että sen kovemmin mä halusin painella eteenpäin. Joulukuussa, osin ehkä työvuorojen puolesta jouduin karsimaan treenaamista, mutta nyt tammikuussa havahduin myös itse. Huomasin, että treenin jälkeen palautuminen kesti monta päivää, saattoi mennä jopa viikko että treenattu lihas tuntui palautuneen. Myös yöunet ovat menneet todella huonolaatuisiksi, heräilen useita kertoja yössä, ravitsemuksen olin laiminlyö...