Koko syksy ja talvi oli melko raskasta aikaa, stressiä oli paljon ja pikkuhiljaa pakka alkoi leviämään käsiin. Tekemättömät asiat, tehtävät, menot ja muut rupesi kulkemaan oravanpyörää ja huomasin että ohjakset käsissä tuntui miltei mahdottomalta. Loppuvuoden kävin treenaamassa sitä kovemmin mitä enemmän tunsin stressiä, ajattelin että pakko purkaa huonoa energiaa rautaan. Tätä niin sanottua oravanpyörää jatkui viikkoja, jopa kuukausia, en keksinyt muuta keinoa pysyä järjissäni. Mitä useammin ihmiset sanoivat, että mun pitäis olla armollisempi itelleni ja stressata vähemmän, tuntui että sen kovemmin mä halusin painella eteenpäin.
Joulukuussa, osin ehkä työvuorojen puolesta jouduin karsimaan treenaamista, mutta nyt tammikuussa havahduin myös itse. Huomasin, että treenin jälkeen palautuminen kesti monta päivää, saattoi mennä jopa viikko että treenattu lihas tuntui palautuneen. Myös yöunet ovat menneet todella huonolaatuisiksi, heräilen useita kertoja yössä, ravitsemuksen olin laiminlyönyt suuresti. Stressi jatkoi kasvamistaan, ajattelin että täytyy pakata tavaroita laatikoihin, kotiakin pitäisi siivota, hitto kun en ehdi salille ja miten tuo koirakin nyt vaatii liikaa. Tiedostin, että nyt alkaa todella mennä hallinta koko touhusta, sitten tuli viikonloppú, se viikonloppu jonka olin sopinut yökyläileväni ystävän luona. No, entäs ne tekemättömät asiat? Treenaaminen? Pakkaamiinen? Reissukin lähestyy enkä ole kaikkea tehnyt? STOP! Lauantai aamuna päätin, että nyt paussi stressille ja rentoutumisvaihde päälle! Lähdin vuorokaudeksi ystävälle, unohdin ihan kaiken muun, annoin itselleni luvan olla vaan. Ja kerronpa, että tuo yksi vuorokausi tuli tarpeeseen, se oli täydellinen!
Vietettiin lauantai päivä pyjamassa (tai siis mulla oli pyjama, Idalla kotiasu) , tehtiin mielettömän hyvää purtavaa ja nautittiin viiniä, katseltiin elokuvia ja oltiin vaan. Oikeastaan koko tuona lauantai päivänä/iltana en ajatellut niitä miljoonia tekemättömiä asioita, pysähdyin nauttimaan juuri siitä hetkestä, nyt-hetkestä. Viimekerrasta olikin jo aikaa.
En ole vuoteen juonut alkoholia sen koommin, lasillisen juhlassa, lasillisen jouluna ja toisen vuodenvaihteessa. Mutta voi kyllä se viini tuntui mukavalta hyvässä seurassa <3 Tehtiin meille "pesä" olohuoneen lattialle, jossa sitten köllötettii ilta katsellen elokuvaa, ihan huippua!
Joulukuussa, osin ehkä työvuorojen puolesta jouduin karsimaan treenaamista, mutta nyt tammikuussa havahduin myös itse. Huomasin, että treenin jälkeen palautuminen kesti monta päivää, saattoi mennä jopa viikko että treenattu lihas tuntui palautuneen. Myös yöunet ovat menneet todella huonolaatuisiksi, heräilen useita kertoja yössä, ravitsemuksen olin laiminlyönyt suuresti. Stressi jatkoi kasvamistaan, ajattelin että täytyy pakata tavaroita laatikoihin, kotiakin pitäisi siivota, hitto kun en ehdi salille ja miten tuo koirakin nyt vaatii liikaa. Tiedostin, että nyt alkaa todella mennä hallinta koko touhusta, sitten tuli viikonloppú, se viikonloppu jonka olin sopinut yökyläileväni ystävän luona. No, entäs ne tekemättömät asiat? Treenaaminen? Pakkaamiinen? Reissukin lähestyy enkä ole kaikkea tehnyt? STOP! Lauantai aamuna päätin, että nyt paussi stressille ja rentoutumisvaihde päälle! Lähdin vuorokaudeksi ystävälle, unohdin ihan kaiken muun, annoin itselleni luvan olla vaan. Ja kerronpa, että tuo yksi vuorokausi tuli tarpeeseen, se oli täydellinen!
Vietettiin lauantai päivä pyjamassa (tai siis mulla oli pyjama, Idalla kotiasu) , tehtiin mielettömän hyvää purtavaa ja nautittiin viiniä, katseltiin elokuvia ja oltiin vaan. Oikeastaan koko tuona lauantai päivänä/iltana en ajatellut niitä miljoonia tekemättömiä asioita, pysähdyin nauttimaan juuri siitä hetkestä, nyt-hetkestä. Viimekerrasta olikin jo aikaa.
En ole vuoteen juonut alkoholia sen koommin, lasillisen juhlassa, lasillisen jouluna ja toisen vuodenvaihteessa. Mutta voi kyllä se viini tuntui mukavalta hyvässä seurassa <3 Tehtiin meille "pesä" olohuoneen lattialle, jossa sitten köllötettii ilta katsellen elokuvaa, ihan huippua!
Pesä, nameja ja poppareita<3
Tehtiin myös pitsaa, koska haluttiin jatkaa herkuttelua siitäkin huolimatta, että masut oli täyteen ahdattu. :P
Rentoutuminen ja ystävien seurassa oleminen on mielipuuhaa, mutta myönnän että olen mukamas niin kiireinen, ettei ole aikaa rentoutua ja nähdä kavereita. Joskus olisi hyvä sen "mukamas kiireen" keskellä pysähtyä ja tehdä mieliasioita, silloin pää ja kroppa palautuu parhaiten. Kuluneen viikonlopun ansiosta uskon että jaksan nää pari viikkoa tehdä töitä ja saatan jopa olla läsnä tekemisessäni. =)
Kaunis kiitos Idalle, ihanaiselle ystävälleni mahtihuippu vuorokaudesta <3
Haluan sanoa, että kun tuntuu että asiat kasaantuu ja pakka alkaa hajota käsiin, on ehkä hyvä tiputtaa nyörit käsistä kun se on vielä mahdollista tehdä itse ja omin keinoin, kuin että nyörit tipahtaa käsistä ja niitä ei ookaan helppo keräillä takasin hallintaan. Jep, helpommin sanottu kun tehty, mutta se on mahdollista, jopa mulle. Uskon, että meillä jokaisella on kyky pysäyttää oravanpyörä riittävän ajoissa ja vaihtaa suuntaa.
Nauttikaahan tammikuusta! <3
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti