Tässä olisi vielä viikon verran lomaa jäljellä ja olen huomannut muutamia haasteita kun ei ole tarvinnut rutiininomaisesti selviytyä arjesta. Myönnettäköön, että olen lomani aikana kadottanut "normirutiinit" päivistäni sekä viikoista ja nyt kun lomaa olisi vielä viikko jäljellä, mietin kuumeisesti miten saan ohjelmoitua itseni takaisin ruotuun. En sano, ettenkö ole nauttinut lomastini, päinvastoin, olen nauttinut liiaksikin mutta samaan aikaan kun olen saanut nauttia ystävieni seurasta, laittanut suuhuni mitä sattuu, mennyt yömyöhään nukkumaan ja herännyt kun huvittaa, tunnen menettäneeni täysin hallinnan elämäntavoistani. Ei ole paha löysätä naruja hanskoista kesälomalla mutta jos olisinkin vain löysännyt, vaan olen pudottanut narut kokonaan ja nyt en tahdo saada naruja uudelleen käsiini.
Koko lomani ajan olen kyllä orjallisesti syönyt aamupuuroni ja iltapuuroni, mutta näiden välissä on kyllä menty takamus edellä puuhun, useista päivistäni loman aikana on jäänyt uupumaan toinen lämmin ateria, terveelliset välipalat ja sitten onkin tullut puputettua herkkuja ja muuta vatsalle sopimatonta pitkin päivää tai vaihtoehtoisesti huomaan illalla syöneeni vain aamupalan koko päivän aikana. Nautin ruuasta, se on suurin syy miksi sitä syön ja katsonkin tarkasti mitä suuhuni laitan, käytän myös ravintoa polttoaineena keholleni jotta jaksan tehdä päivän aikana kaikkea mahdollista mitä ikinä mieleeni pompsahtaakin. Nyt kun olen selvästikin laiminlyönyt ravitsemukseni, huomaan että olen selvästi väsyneempi, mielenkiintoni asioihin on tipahtanut pitkälle kuiluun, turhaudun helposti, en saa itseäni salille vaikka haaveilen kovasta treenistä ja sen tuomasta ilosta jälkeenpäin. Ja kun en tälläkään viikolla ole käynyt kuin kahdesti salilla, (molemmilla kerroilla olen jättänyt treenit kesken koska yksinkertaisesti ei huvita eikä tehot riitä) olen tietyllä tapaa pettynyt itseeni ja ärsyttää oma saamattomuus ja tämä on viimepäivinä saanut kyllä vahinkoa myös mielialalleni. Kyllä kyllä, pitää olla itselleen armollinen ja plaaplaa, mutta jos saamattomuus on täysin itseaiheutettua, ei sille ole puoleensa sanottavaa.
Nyt voin kyllä omalla kohdallani sanoa, että riittävä ravitsemus, aikaiset nukkumaanmenot, työarki ja tietyt rutiinit on mulle se, mikä tekee mut energiseksi ja aikaansaavaksi. Eli siis tarraan itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään tiukkaa käännöstä takaisin kohti "normia". Jos siis ihmettelette mun "omituisia pelisääntöjä" itselleni niin niillä on vain ja ainoastaan hyvä, pätevä ja edespäin vievä tarkoitus, Antakaa mun olla rutiinien orja, mä olen täysin tyytyväinen kun elämässäni on ne "omituiset pelisäännöt" Rehellisesti voin silloin fyysisesti ja henkisesti hyvin ja olen tasapainossa itseni kanssa =)
Koko lomani ajan olen kyllä orjallisesti syönyt aamupuuroni ja iltapuuroni, mutta näiden välissä on kyllä menty takamus edellä puuhun, useista päivistäni loman aikana on jäänyt uupumaan toinen lämmin ateria, terveelliset välipalat ja sitten onkin tullut puputettua herkkuja ja muuta vatsalle sopimatonta pitkin päivää tai vaihtoehtoisesti huomaan illalla syöneeni vain aamupalan koko päivän aikana. Nautin ruuasta, se on suurin syy miksi sitä syön ja katsonkin tarkasti mitä suuhuni laitan, käytän myös ravintoa polttoaineena keholleni jotta jaksan tehdä päivän aikana kaikkea mahdollista mitä ikinä mieleeni pompsahtaakin. Nyt kun olen selvästikin laiminlyönyt ravitsemukseni, huomaan että olen selvästi väsyneempi, mielenkiintoni asioihin on tipahtanut pitkälle kuiluun, turhaudun helposti, en saa itseäni salille vaikka haaveilen kovasta treenistä ja sen tuomasta ilosta jälkeenpäin. Ja kun en tälläkään viikolla ole käynyt kuin kahdesti salilla, (molemmilla kerroilla olen jättänyt treenit kesken koska yksinkertaisesti ei huvita eikä tehot riitä) olen tietyllä tapaa pettynyt itseeni ja ärsyttää oma saamattomuus ja tämä on viimepäivinä saanut kyllä vahinkoa myös mielialalleni. Kyllä kyllä, pitää olla itselleen armollinen ja plaaplaa, mutta jos saamattomuus on täysin itseaiheutettua, ei sille ole puoleensa sanottavaa.
Nyt voin kyllä omalla kohdallani sanoa, että riittävä ravitsemus, aikaiset nukkumaanmenot, työarki ja tietyt rutiinit on mulle se, mikä tekee mut energiseksi ja aikaansaavaksi. Eli siis tarraan itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään tiukkaa käännöstä takaisin kohti "normia". Jos siis ihmettelette mun "omituisia pelisääntöjä" itselleni niin niillä on vain ja ainoastaan hyvä, pätevä ja edespäin vievä tarkoitus, Antakaa mun olla rutiinien orja, mä olen täysin tyytyväinen kun elämässäni on ne "omituiset pelisäännöt" Rehellisesti voin silloin fyysisesti ja henkisesti hyvin ja olen tasapainossa itseni kanssa =)
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti