noraelisa

Hessu, tuo ihana karvainen rakkauspallo! Tänään on kulunut vuosi traumasta joka koettiin Hessun kanssa iltapäivälenkillä kotipihallamme ja siksi ajattelin että nyt on hyvä aika kirjoittaa meidän tarinamme teille. =) Hessu tuli mulle 2009 elokuussa, ollessaan juuri luovutusikäinen kakara<3 Yhteistä polkua ollaan siis tassuteltu menemään huikeat 7 vuotta ja hippasen siihen päälle. Ennen Hessua olimme ottaneet perheen koiraksi saksanpaimenkoiran, Rekon joka on jo poistunut sateenkaarisillalle. Päätös omasta koirasta syntyi kun kävimme ystäväni kanssa työpaikalla keskustelua koirista pidemmän aikaa. Katselimme netistä koiria ja näimme ilmoituksen pennuista, valitsimme samasta pentueesta kakarat ja otimme kasvattajaan yhteyttä. Saimme aika pian sovittua pentujen tuonnin satamaan josta haimme nämä suloiset karvaturrit mukaamme. Alkutaival pentujen kanssa ei ollut helppoa, molemmat olivat kipeitä ja tarvitsivat eläinlääkärissä käyntiä hetimmiten. Pennut lääkittiin ja tarkastettiin. ...

Viimeaikoina on päässä humissut paljolti tyhjää, eikä mieleen ole tullut juuri kirjoittamisen aiheita. Kyselin hieman ystävältäni kirjoitusvinkkejä ja yksi kuulosti oikein hyvältä. Nimittäin tavoitteet ja toiveet itselleni/itselläni loppuvuodelle. Tässähän on pakostikin oltava ja tavotteita ja ennenkaikkea myös toiveita on kerääntynyt tavotteiden myötä. Kirjoittelen listaustyylillä, mutta tekstissä näkyy kuitenkin mun ulkonäköni. Tämänhetkinen tilanteeni on se, että olen Suomessa vuoden loppuun ja heti tammikuussa lähden maailmalle toteuttamaan itseäni, en voi, enkä ehkä edes osaisi kertoa tarkasti mitä haen reissulta mutta tiedän jo nyt että tulen varmasti löytämään kaiken. Annan itseni olla kaikinpuolin avoin tulevalle enkä pistä minkäänlaisia odotuksia ensivuodelle, menköön se omalla painollaan ja uskon että juuri se on parhain tapa kulkea eteenppäin. Tätä vuotta on vielä muutama kuukausi jäljellä joten eletään tässä hetkessä. Tuleva reissuni on pakostikin saanut aikaiseks...