Viimeaikoina on päässä humissut paljolti tyhjää, eikä mieleen ole tullut juuri kirjoittamisen aiheita. Kyselin hieman ystävältäni kirjoitusvinkkejä ja yksi kuulosti oikein hyvältä. Nimittäin tavoitteet ja toiveet itselleni/itselläni loppuvuodelle. Tässähän on pakostikin oltava ja tavotteita ja ennenkaikkea myös toiveita on kerääntynyt tavotteiden myötä. Kirjoittelen listaustyylillä, mutta tekstissä näkyy kuitenkin mun ulkonäköni.
Tämänhetkinen tilanteeni on se, että olen Suomessa vuoden loppuun ja heti tammikuussa lähden maailmalle toteuttamaan itseäni, en voi, enkä ehkä edes osaisi kertoa tarkasti mitä haen reissulta mutta tiedän jo nyt että tulen varmasti löytämään kaiken. Annan itseni olla kaikinpuolin avoin tulevalle enkä pistä minkäänlaisia odotuksia ensivuodelle, menköön se omalla painollaan ja uskon että juuri se on parhain tapa kulkea eteenppäin. Tätä vuotta on vielä muutama kuukausi jäljellä joten eletään tässä hetkessä.
Tuleva reissuni on pakostikin saanut aikaiseksi sen, että olen joutunut järjestämään elämäni osa-alueita "lokeroihin" jotta pystyn pitämään asiat hallinnassa ja kaikki on varmasti selvillä ennen kuin lähden.
Liikunnallinen tavoitteeni on ollut vaihteleva koko kuluneen vuoden ajan, olen mm. halunnut saada paremman kestävyyskunnon, vahvistaa lihasvoimaani, lisätä lihasmassaa, ym. "perustavotteita". Mutta olen saanut paljon enemmän, toki nuo edellämainitut asiat on saavutettu, (taikka siis aina sitä haluaa parantaa enemmän), Olen ensinnäkin tullut tietoiseksi lihaksistosta, miten tai millä voin vaikuttaa omaan tekemiseen jotta pystyn vahvistamaan, lisäämään ja kehittymään. Olen oppinut tuntemaan itseäni, ymmärrän paremmin mitä kehoni milloinkin minulle haluaa kertoa ja useimmiten osaan toimia oikein juuri minulle. Tällä hetkellä tavoitteeni on oppia ne keinot (kokeilemalla itse tietenkin) joilla voin tulevaisuudessa olla paras mahdollinen liikunta-alan ammattilainen. Haluan omata mahdollisimman monipuolisen tavan treenata. Olen myös alkanut tehdä yksittäisiä tavotteita, mm leuanveto ilman kevennystä, takakyykkyyn enemmän painoa ja sellaista, se pitää motivaation yllä. Harmillista tässä on se, että ensivuoden onnistumiseksi mun on karsittava paljon "luksusta", joten treenaan enään jäljellä olevat viikot trainerini kanssa ja sitten tavoitteenani on treenien onnistuminen itsenäisesti motivaatiota menettämättä.
Työelämän tavoitteena onkin vähän kevyempää, sillä oikeastaan ainoa tavoitteeni on jaksaa tehdä työni hyvin viimeiset kuukaudet mitä sopimustani on jäljellä. Toisaalta en tiedä onko tuo kovin kevyt tavoite, sillä viimeaikoina kun on ollut melko laskusuuntaista motivaationi arjen kanssa.
Taloudellinen tavoitteeni on ehkä se kaikkein haastavin, sillä pyrin karsimaan melkeinpä kaikki menoni minimiin. Viime kampaajakäynnistäni on lähes 3kk, mummon villasukkatukka kyllä ahdistaa mutta kestän sen kyllä. Kuljen autolla kyllä, mutta olen vähentänyt reissujani huomattavasti, pyrin hoitamaan monta asiaa yhdellä ajoreissulla. Vaikka suru tuleekin puseroon kun treenikerrat trainerin kanssa loppuu, ajattelen asian siltä kantilta että hän on antanut vuoden aikana mulle niin hyvät työkalut etten voi kun onnistua itsenäisessä treenaamisessa. Säästän myös kun katkaisin laajakaistan sekä vaihdoin puhelinliittymäni hieman halvempaan, pärjään myös rajallisemmalla liittymällä =) En osta jokapäivälle eri ruoka-aineksia vaan saatan tehdä keiton joka kestää kolmekin päivää, tämä on asia joka on ollut melko vaikeaa mulle. Olenkohan vielä karsinut jostain, en juuri nyt ainakaan saa päähäni jos olisinkin.
Jos puhutaan sitten erilaisesta tavoitteesta, niin ehdottomasti tärkein tavoitteeni on nauttia jäljellä olevasta ajasta Suomessa, tehdä asioita joista pidän ja jotka tekevät minut onnelliseksi.
Toiveita minulla on seuraavanlaisia, suurin osa ehkä onkin ihmissuhteisiin liittyviä.
Ensimmäisenä minulle tulee ajatuksiini Hessu, tuo ihana karvainen lapsukaiseni <3 Haluan rakastaa tuota karvakuonoa kuten se minua rakastaa, ehdoitta. Haluan nauttia yhteisistä päivistä, kävelyistä, ruokailuista, nenukkain makoilusta ja kuraisista tassunjäljistä. Hessu täytti tänävuonna 7vuotta ja pisin aikamme näiden vuosien aikana erossa on ollut ihan maksimissaan 3vuorokautta yhtäjaksoisesti. Sanon rehellisesti, että koen paljon erilaisia tunteita koskien Hessun jättämistä kuukausien ajaksi, tiedän että veljeni tulee sitä hyvin hoitamaan en epäile ollenkaan.
Minulla on tällä hetkellä hyvä suhde kaikkiin sisaruksiini ja ehdottomasti haluan tehdä kaikkeni, jotta suhteemme säilyy juuri sellaisena kuin se nyt on. Toivon, ettei välillemme tulisi mitään typerää kinaa, vaan voisimme olla iloisia tavatessamme ja pystymme nauttimaan toisistamme. Kolmella sisaruksellani on lapsia, joihin minulla on kaikkiin erityinen suhde. Toivon että pystyn antamaan heille kaikille niin paljon rakkautta näiden kuukausien aikana, että se rakkaus kantaa vielä reissulta palatessani. Toiveena on viettää jokaisen lapsen kanssa joku hetki kahden, tehdä jotain vain hänen kanssaan kaksin.
Toivon löytäväni aikaa myös ystävilleni, heille jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, jotka ovat kulkeneet tasaiset ja mutkaiset tiet kanssani.
Toive itselleni on, että herään jokaisena aamuna huomaten kuinka kaunis on maailma, ymmärtäen että kaikki on mahdollista, nähden enemmän mahdollisuuksia epätoivon sijaan ja tarttuen tilaisuuksiin mitä vastaan ikinä tuleekin. Toive itselleni on myös että pystyn ajattelemaan edemmäs, pystyn ajattelemaan mitä kaikkea on haastavien viikkojen ja kuukausien jälkeen odotettavissa. <3
Vaikka tämän vuoden viimeiset kuukaudet tulevat varmasti olemaan tiukkoja, rankkoja, haasteellisia ja varmasti tulen tiputtelemaan kyyneleitäkin, uskon että näihin tuleviin kuukausiin mahtuu niin paljon iloa, onnea, rakkautta ja kaikkea hyvää. Koska mä voin päättää niin (=
Näillä mennään loppuvuosi <3
Tämänhetkinen tilanteeni on se, että olen Suomessa vuoden loppuun ja heti tammikuussa lähden maailmalle toteuttamaan itseäni, en voi, enkä ehkä edes osaisi kertoa tarkasti mitä haen reissulta mutta tiedän jo nyt että tulen varmasti löytämään kaiken. Annan itseni olla kaikinpuolin avoin tulevalle enkä pistä minkäänlaisia odotuksia ensivuodelle, menköön se omalla painollaan ja uskon että juuri se on parhain tapa kulkea eteenppäin. Tätä vuotta on vielä muutama kuukausi jäljellä joten eletään tässä hetkessä.
Tuleva reissuni on pakostikin saanut aikaiseksi sen, että olen joutunut järjestämään elämäni osa-alueita "lokeroihin" jotta pystyn pitämään asiat hallinnassa ja kaikki on varmasti selvillä ennen kuin lähden.
Liikunnallinen tavoitteeni on ollut vaihteleva koko kuluneen vuoden ajan, olen mm. halunnut saada paremman kestävyyskunnon, vahvistaa lihasvoimaani, lisätä lihasmassaa, ym. "perustavotteita". Mutta olen saanut paljon enemmän, toki nuo edellämainitut asiat on saavutettu, (taikka siis aina sitä haluaa parantaa enemmän), Olen ensinnäkin tullut tietoiseksi lihaksistosta, miten tai millä voin vaikuttaa omaan tekemiseen jotta pystyn vahvistamaan, lisäämään ja kehittymään. Olen oppinut tuntemaan itseäni, ymmärrän paremmin mitä kehoni milloinkin minulle haluaa kertoa ja useimmiten osaan toimia oikein juuri minulle. Tällä hetkellä tavoitteeni on oppia ne keinot (kokeilemalla itse tietenkin) joilla voin tulevaisuudessa olla paras mahdollinen liikunta-alan ammattilainen. Haluan omata mahdollisimman monipuolisen tavan treenata. Olen myös alkanut tehdä yksittäisiä tavotteita, mm leuanveto ilman kevennystä, takakyykkyyn enemmän painoa ja sellaista, se pitää motivaation yllä. Harmillista tässä on se, että ensivuoden onnistumiseksi mun on karsittava paljon "luksusta", joten treenaan enään jäljellä olevat viikot trainerini kanssa ja sitten tavoitteenani on treenien onnistuminen itsenäisesti motivaatiota menettämättä.
Työelämän tavoitteena onkin vähän kevyempää, sillä oikeastaan ainoa tavoitteeni on jaksaa tehdä työni hyvin viimeiset kuukaudet mitä sopimustani on jäljellä. Toisaalta en tiedä onko tuo kovin kevyt tavoite, sillä viimeaikoina kun on ollut melko laskusuuntaista motivaationi arjen kanssa.
Taloudellinen tavoitteeni on ehkä se kaikkein haastavin, sillä pyrin karsimaan melkeinpä kaikki menoni minimiin. Viime kampaajakäynnistäni on lähes 3kk, mummon villasukkatukka kyllä ahdistaa mutta kestän sen kyllä. Kuljen autolla kyllä, mutta olen vähentänyt reissujani huomattavasti, pyrin hoitamaan monta asiaa yhdellä ajoreissulla. Vaikka suru tuleekin puseroon kun treenikerrat trainerin kanssa loppuu, ajattelen asian siltä kantilta että hän on antanut vuoden aikana mulle niin hyvät työkalut etten voi kun onnistua itsenäisessä treenaamisessa. Säästän myös kun katkaisin laajakaistan sekä vaihdoin puhelinliittymäni hieman halvempaan, pärjään myös rajallisemmalla liittymällä =) En osta jokapäivälle eri ruoka-aineksia vaan saatan tehdä keiton joka kestää kolmekin päivää, tämä on asia joka on ollut melko vaikeaa mulle. Olenkohan vielä karsinut jostain, en juuri nyt ainakaan saa päähäni jos olisinkin.
Jos puhutaan sitten erilaisesta tavoitteesta, niin ehdottomasti tärkein tavoitteeni on nauttia jäljellä olevasta ajasta Suomessa, tehdä asioita joista pidän ja jotka tekevät minut onnelliseksi.
Toiveita minulla on seuraavanlaisia, suurin osa ehkä onkin ihmissuhteisiin liittyviä.
Ensimmäisenä minulle tulee ajatuksiini Hessu, tuo ihana karvainen lapsukaiseni <3 Haluan rakastaa tuota karvakuonoa kuten se minua rakastaa, ehdoitta. Haluan nauttia yhteisistä päivistä, kävelyistä, ruokailuista, nenukkain makoilusta ja kuraisista tassunjäljistä. Hessu täytti tänävuonna 7vuotta ja pisin aikamme näiden vuosien aikana erossa on ollut ihan maksimissaan 3vuorokautta yhtäjaksoisesti. Sanon rehellisesti, että koen paljon erilaisia tunteita koskien Hessun jättämistä kuukausien ajaksi, tiedän että veljeni tulee sitä hyvin hoitamaan en epäile ollenkaan.
Minulla on tällä hetkellä hyvä suhde kaikkiin sisaruksiini ja ehdottomasti haluan tehdä kaikkeni, jotta suhteemme säilyy juuri sellaisena kuin se nyt on. Toivon, ettei välillemme tulisi mitään typerää kinaa, vaan voisimme olla iloisia tavatessamme ja pystymme nauttimaan toisistamme. Kolmella sisaruksellani on lapsia, joihin minulla on kaikkiin erityinen suhde. Toivon että pystyn antamaan heille kaikille niin paljon rakkautta näiden kuukausien aikana, että se rakkaus kantaa vielä reissulta palatessani. Toiveena on viettää jokaisen lapsen kanssa joku hetki kahden, tehdä jotain vain hänen kanssaan kaksin.
Toivon löytäväni aikaa myös ystävilleni, heille jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, jotka ovat kulkeneet tasaiset ja mutkaiset tiet kanssani.
Toive itselleni on, että herään jokaisena aamuna huomaten kuinka kaunis on maailma, ymmärtäen että kaikki on mahdollista, nähden enemmän mahdollisuuksia epätoivon sijaan ja tarttuen tilaisuuksiin mitä vastaan ikinä tuleekin. Toive itselleni on myös että pystyn ajattelemaan edemmäs, pystyn ajattelemaan mitä kaikkea on haastavien viikkojen ja kuukausien jälkeen odotettavissa. <3
Vaikka tämän vuoden viimeiset kuukaudet tulevat varmasti olemaan tiukkoja, rankkoja, haasteellisia ja varmasti tulen tiputtelemaan kyyneleitäkin, uskon että näihin tuleviin kuukausiin mahtuu niin paljon iloa, onnea, rakkautta ja kaikkea hyvää. Koska mä voin päättää niin (=
Näillä mennään loppuvuosi <3
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti