Hessu tuli mulle 2009 elokuussa, ollessaan juuri luovutusikäinen kakara<3 Yhteistä polkua ollaan siis tassuteltu menemään huikeat 7 vuotta ja hippasen siihen päälle. Ennen Hessua olimme ottaneet perheen koiraksi saksanpaimenkoiran, Rekon joka on jo poistunut sateenkaarisillalle. Päätös omasta koirasta syntyi kun kävimme ystäväni kanssa työpaikalla keskustelua koirista pidemmän aikaa. Katselimme netistä koiria ja näimme ilmoituksen pennuista, valitsimme samasta pentueesta kakarat ja otimme kasvattajaan yhteyttä. Saimme aika pian sovittua pentujen tuonnin satamaan josta haimme nämä suloiset karvaturrit mukaamme.
Alkutaival pentujen kanssa ei ollut helppoa, molemmat olivat kipeitä ja tarvitsivat eläinlääkärissä käyntiä hetimmiten. Pennut lääkittiin ja tarkastettiin.
Veljekset kuin... <3 Hessu ja Roger
Meillä meni tovi aikaa tutustua toisiimme Hessun kanssa, ja oikeastaan nimen keksiminen ei ollut ihan päivänselvä asia sitäkin pohdin jonkun aikaa kunnes tunsin löytäneeni juuri sopivan nimen tuolle pojalle. Kyllä me jonkun ajan kuluttua saatiin luotua suhde välillemme mutta tänäpäivänäkin meidän suhdetta on vaikea yksiselitteisesti kertoa. Meillä on ainutlaatuinen suhde, mutta selvää on että tunteet on pelissä<3
Kerronpa jotain tuosta lapsukaisesta. Hessu on aina ollut ja varmasti myös tulee olemaan aina arka poika, se ei kovin helposti lämpene uusille ihmisille ja mielellään scannaakin ihmisiä pitemmän aikaa kunnes uskaltaa olla frendi. Hessu ei hirveen mielellään tutustu uusiin koirakavereihin, helpommin onnistuu saamaan pennuista kaverin kun jo aikuisista koirista. Oon myös huomannut että jos uuden koiran emäntä/isäntä on mun kaveri niin Hessun on helpompi hyväksyä tää koira kaverikseen, joskus se tosin saattaa ottaa useamman tutustumiskerran. Hessulla on muutama koirakaveri, mm Roger-veli, Uuno, Tapsa,Nanna, Onni, Nella, ei montaa mutta riittävästi =)
Hessun paras kaveri Reko, joka on nyt enkeliveikka Hessulle<3
Hessu tykkää pitkistä lenkeistä, mutta on kyllä kovin valikoiva sään suhteen. Sateella ja pakkassäällä Hessu olisi itse sitä mieltä, että pelkkä pissa on ihan fine, mutta sopivan lämpimällä ja aurinkoisella ilmalla voitais lenkkeillä vaikka koko päivä. Namupalojen kanssa hihnakävely on helppoa mutta ilman namuja on kivempi riuhtoa ja mennä haistelemaan ihan kaikki mitä ympärillä vaan sattuu tuoksumaan. Juoksulenkeistä me tykätään Hessun kanssa molemmat, tosin pitempää lenkkiä suunnitellessa Hessu jää mielummin kotiin, ei se ole ihan helppoa juosta yli 5km kun ikää alkaa kertymään.
Kuten äiti, myös Hessu rakastaa syömistä ja muutaman vuoden ajan Hessu on saanut päivittäin raakalihaa. Hessun aamulenkki kestää maksimissaan 5minuuuttia, koska joku tietää saavansa herkkuruoat aamuisin joten ensimmäisen talon kulmalta on aivan pakko kääntyä kotiin.
Kun äiti on lomalla, se tarkoittaa että myös Hessu lomailee. =)
..Se on aivan totta, näiden vuosien aikana Hessu on ollut aina mukana jokaisella reissulla. Oikeastaan Ei oo Hessun kanssa oltu 3vuorokautta pitempään erossa yhtäjaksoisesti ikinä. Ehkä syynä on Hessun haastavuus hoidettavana ja yleensä reissut on kestäneet viikon enkä ole raaskinut niin pitkäksi aikaa Hessua antaa hoitoon. Siinäkin mielessä, ettei olla juuri erossa oltu, tulee ensivuosi olemaan melko raskasta molemmille. Eroaikaa kun tulee kertymään kuukausia. :S Toisaalta, se varmasti vaan tulee näyttämään kuinka vahva meidän bondi Hessun kanssa on.
Me ollaan Hessun kanssa aina asuttu kaksin, mutta kotimme ovi on aina ollut avoin kaikille ystäville ja heitä onkin ollut paljon lähellä. Hessun lempparityypit on Heli ja Nina, ehkä siks että ne on ollu Hessun elämässä kakara-ajasta asti. Hassua sinäänsä, että molemmat lempparifrendit on Hessulle allergisia mutta kun ei Hessu voi olla antamatta heille rakkautta aina tavatessaan<3
Teksti saa ehkä ajattelemaan että meidän suhde on ruusuilla tanssimista, mutta voi kuulkaa, ei se ole. Näihin vuosiin mahtuu paljon turhautumista ja hampaiden kiristelyä, molemmin puolin. Hessu aistii todella vahvasti mun tuntemukset ja kun oon allapäin tai asiat ärsyttää, pyrkii Hessu tulemaan oikein lähellle ja antamaan lohtua. Lohdun antaminen voi olla jalkojen päällä makaamista mikä on ihan kivakin, tai sitten se voi olla haisulelujen tuomista mun naaman eteen joka ärsyttää entisestään. Toisinaan hampaita kiristää kun jokainen meno ja reissu täytyy aina ensin suunnitella Hessun mukaan. Töistä on aina tultava ensin kotiin ja välillä pitää keskeyttää jokin aktiviteetti ja tulla kotiin koska koira on vietävä pissalle. Kun sen kotioven lopulta avaa, vastassa on AINA häntää heiluttava ja rakkautta antava iloinen heppu vastassa, kyllä se saa hymyn huulille! Huonoinakin päivinä! <3
Kun äiti on kipeä, Hessu makaa tuntikausia vieressä, ei vaadi mitään. Vain antaa lohtua ja rakkautta ja on läsnä, odottaa että äiti voi paremmin<3
Tasan vuosi sitten tänä päivänä mä todella tajusin kuinka syvästi rakastan tota karvaista höpöä <3
Se on harmi, että siihen vaadittiin niinkin suuri trauma että sen tajusin, mutta joskus on käytävä pahasti jotta ymmärtää kuinka tärkeä tuo perheenjäsen on.
Oltiin iltapäivälenkillä normaaliin tapaan Hessun kanssa, en muista mihin mulla oli kiire mutta oli kuitenkin ja päätin että oikaistaan kallion läpi kotiin. Oikaistiin juu, ja siihen loppui meidän kiire! Tai ainakin kiire siihen ensimmäiseen menoon, nyt oli kiire vain eläinlääkäriin. Kun noustiin kalliota ylös kotipihallemme, edessämme oli pakettiauto jonka sisältä hyökkkäsi isompi koira Hessun päälle.En tarkalleen edes muista mitä siinä tapahtui tai kauan koko tilanne kesti mutta kun saatiin koira irti Hessusta tajusin että nyt kävi pahasti. Tuo iso koira oli purrut Hessua niin kovaa, että etutassun takaa kainalosta näkyi lihas ja verta vuosi, kannoin Hessun kotiin ja aloin paketoimaan haavaa, taisin olla shokissa. Ajoin Sopulitien eläinlääkäriin ja ryntäsin sisälle kysymään apua. Tuolla hetkellä lääkärissä oli paljon asiakkaita mutta lääkäri otti Hessun samantein hoiviinsa. Ensimmäinen mitä ymmärsin lääkärin puheista oli että Hessu täytyy nukuttaa ja haava on leikattava välittömästi. Mulle jäi tyhjä talutushihna käteen ja kyyneleet silmiin. Leikkaus kesti useamman tunnin, se tuntui ikuisuudelta, mä vaan odotin että mulle tullaan kertomaan koska saan viedä pojan kotiin. Viimein päästiin kotiin toipumaan, Hessu riepu oli niin kipeä että mun teki pahaa sen puolesta, kun en tienyt mitä voisin tehdä olon parantamiseksi. Mulla on ihania ystäviä, jotka auttoi meitä kuntoutumisen aikana, koska mun oli oltava töissä niin parin pävän ajan kaveri vietti vapaa-aikansa Hessun kanssa ja huolehti lääkkeet ajallaan.
Hessun kuntoutuminen kesti viikkoja, haava oli niin liikkuvassa paikassa ettei se tahtonut kuroutua umpeen. Tötteröäkin joutui riepu pitämään viikkotolkulla kaulassaan eikä se ollut Hessun mielestä yhtään kivaa.
Ekat päivät meni sängyllä lääketokkurassa. =(
Vuoden aikana meidän bondi on vahvistunut Hessun kanssa, se on vahvempi kuin koskaan. Mä uskon vahvasti, että vaikka tullaan olemaan erossa kuukausia, me ollaan silti yhdessä! <3Rakastan tota karvakuonoa yli kaiken! Nyt, aina ja ikuisesti!
Meidän tarina<3
Kommentit
Lähetä kommentti