On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun sanoin heipat Suomelle ja arjelleni kaikessa tohinassa ja rakkaiden ihmisten seurassa.
Osasin odottaa kyllä että elämä tekee kuperkeikan tai kaksikin, mutta kyllä kuperkeikka kuulostaa melko pieneltä tätä kaikkea kuvailemaan. 😉
Muutaman kerran olen miettinyt hiljaa ajatuksissani, voiko kaikki se mitä tarvitsen mahtua yhteen rinkkaan? Miten ihmeessä rinkkaan voi pakata koko elämän? 😳😲 Totta, rinkkaan ei voi pakata sitä samaa elämää, jota piti Suomessa sisällään, se ei ole mahdollista. Oikeastaan, kaikki se tavara ja roina mikä jäi pakkaamatta on ainoastaan bonusta ja elämää helpottavaa, joten vastaus itselleni ensimmäiseen kysymykseeni onkin; Kyllä, rinkkaan mahtuu juurikin kaikki se mitä tarvitset elääksesi yksinkertaisesti ja kuitenkin huolehtiaksesi perustarpeistasi. 😊
🚌🏝️
Kahden viikon aikana ei ole ollut päivääkään, ettenkö olisi oppinut jotain uutta. Muutaman kerran on tuntunut, että sisäinen kovalevyni käy ylikierroksilla ja uusia asioita tulvii järjettömällä vauhdilla. On asioita, jotka on tehtävä muutaman kerran ennenkuin sisäistän oppineeni. Esimerkiksi, muutaman kerran on tullut nostettua rahaa pankkiautomaatista ja miten monimutkaista se voikin olla, kysymyksiä ja varmistuksia peräjälkeen, englanniksi!! 😅😂
En ole tainnut koskaan olla poissa kotoa tai läheisten luota näin pitkää aikaa ja myönnän että välillä mielessä on ikävä. Uskon itse, että ensimmäiset viikot on vaikeimpia ja kun aikaa kuluu, osaan ajatella ja ehkä myös ikävöidä toisin. Pahimpana Hessuikävähetkenäkin tunnen sisimmässäni, että oli oikein lähteä matkustelemaan enkä siis kertaakaan ole katunut päätöstäni jättää elämää Suomessa hetkellisesti ja katsoa kuinka vahvasti siipeni liitävät maailman tuolla puolen.
Varmasti haluatte tietää mitä kaikkea oon tehnyt, kuinka paljon nähtävyyksiä nähnyt ja onko vastoinkäymisiä sattunut eteen. 😅 Siispä, busseissa ja lautoilla on tullut kuljettua ja takapuoli puuduksissa useita tunteja istuen vietettyä. Ensimmäiset päivät oltiin Kuala Lumpurissa, muutama ostoskeskus tuli pyörittyä ja yksi museonäyttely käytiin vilasemassa. Matkattiin Tioman saarelle ihastelemaan rantaelämää vajaaksi viikoksi, voi miten monta erilaista maksua jouduttiin eri luukuilla makselemaan ennen kuin päästiin edes itse lauttaan. 😂 Tiomanilla viivyttiin vajaa viikko, tosi moni ranta oli suurimmaksi osaksi kiinni (vaikkakin meille kerrottiin että high season oli alkanut). Rantapäivät oli kyllä ihania, valkoinen hiekka ja turkoosi meri. Tosin, saatanpa olla aika nössykkä, sillä ei mennyt kauaakaan kun huomasin etten pitänyt olemisesta yksin meressä 😵🙄
Iltasella istuin rannassa puunrungon päällä n. 7 m päässä vesirajasta ja jonkin ajan päästä havahduin ajatuksistani kun aalto kaatoi mut 😂
Vessat on melko mielenkiintoisia täällä 😬😅 Siis, en tiedä olenko kertaakaan löytänyt vessaa jonka lattia tai pytty olisi kuiva, tai vessaa josta ei jollain tapaa yllättäisi vessan huuhteluvesi jaloille tai muuhun arvaamattomaan paikkaan 😂😂 Jokainen istunto on yhtä jännittävä, koska ikänä et tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Haha 😆🤣
Ruoat täällä Malesiassa on olleet ihan hyviä, en tosin ole kokenut sellaista wow-fiilistä ruoan suhteen ennen eilistä. Matkustettiin bussilla useampi tunti Melakaan ja oikeasti bussikuski pysähtyy tuntien matkalla ainakin kertaalleen lounastauolle ja muutaman kerran pissatauolle, mutta ei eilen! 😮😮 Pissalle päästiin kerran mutta ruokataukoa ei kuulunut (meillä oli kyllä pienesti evästä mukana), joten Guest Houselle päästyä oltiin kyllä melko nälissämme. 2 km päässä majapaikastamme on vegaaniravintola ja sinnehän suunnattiin ystävänpäivä-illalliselle. Ruoka yllätti molemmat, kauneudellaan ja mielettömän herkullisella maullaan 😍😍 Syötiin masut täyteen älyttömän herkullista ruokaa, jälkkäriksi meille tarjottiin 2 red bean soup:ia ja 1 green bean soup, täydellistä! ❤️
Ystävänpäivä-illallisen kaksi annosta
Red bean soup jälkkärinä😋
Ennen reissuani kerkisin olemaan yksinäni 4,5 kk ja Malesiaan päästyäni ikävä oli kasvanut suureksi, niin siksipä nämä kaksi viikkoa ei ole sisältänyt mielettömiä määriä nähtävyyksiä ja perusreppureissausmeininkiä (mitä se kullekin sitten ikänäskään tarkoittaa) vaan, nämä kaksi viikkoa on ollut aivan täydellisiä, rakkauden ja välittämisen täyteisiä päiviä täynnä. Ollaan puhuttu ummet ja lammet, kävelty rantaviivaa pitkin auringon laskiessa, nautittu toisistamme ja ainakin itselleni on juuri tällä hetkellä riittänyt se, että olen saanut katsoa rakastani silmiin ja olla vain. ❤️❤️❤️
Meillä on omia juttujamme, joita tehdään yhdessä ja se on niin ihanaa ❤️
- Nora
Osasin odottaa kyllä että elämä tekee kuperkeikan tai kaksikin, mutta kyllä kuperkeikka kuulostaa melko pieneltä tätä kaikkea kuvailemaan. 😉
Muutaman kerran olen miettinyt hiljaa ajatuksissani, voiko kaikki se mitä tarvitsen mahtua yhteen rinkkaan? Miten ihmeessä rinkkaan voi pakata koko elämän? 😳😲 Totta, rinkkaan ei voi pakata sitä samaa elämää, jota piti Suomessa sisällään, se ei ole mahdollista. Oikeastaan, kaikki se tavara ja roina mikä jäi pakkaamatta on ainoastaan bonusta ja elämää helpottavaa, joten vastaus itselleni ensimmäiseen kysymykseeni onkin; Kyllä, rinkkaan mahtuu juurikin kaikki se mitä tarvitset elääksesi yksinkertaisesti ja kuitenkin huolehtiaksesi perustarpeistasi. 😊
Kahden viikon aikana ei ole ollut päivääkään, ettenkö olisi oppinut jotain uutta. Muutaman kerran on tuntunut, että sisäinen kovalevyni käy ylikierroksilla ja uusia asioita tulvii järjettömällä vauhdilla. On asioita, jotka on tehtävä muutaman kerran ennenkuin sisäistän oppineeni. Esimerkiksi, muutaman kerran on tullut nostettua rahaa pankkiautomaatista ja miten monimutkaista se voikin olla, kysymyksiä ja varmistuksia peräjälkeen, englanniksi!! 😅😂
En ole tainnut koskaan olla poissa kotoa tai läheisten luota näin pitkää aikaa ja myönnän että välillä mielessä on ikävä. Uskon itse, että ensimmäiset viikot on vaikeimpia ja kun aikaa kuluu, osaan ajatella ja ehkä myös ikävöidä toisin. Pahimpana Hessuikävähetkenäkin tunnen sisimmässäni, että oli oikein lähteä matkustelemaan enkä siis kertaakaan ole katunut päätöstäni jättää elämää Suomessa hetkellisesti ja katsoa kuinka vahvasti siipeni liitävät maailman tuolla puolen.
Varmasti haluatte tietää mitä kaikkea oon tehnyt, kuinka paljon nähtävyyksiä nähnyt ja onko vastoinkäymisiä sattunut eteen. 😅 Siispä, busseissa ja lautoilla on tullut kuljettua ja takapuoli puuduksissa useita tunteja istuen vietettyä. Ensimmäiset päivät oltiin Kuala Lumpurissa, muutama ostoskeskus tuli pyörittyä ja yksi museonäyttely käytiin vilasemassa. Matkattiin Tioman saarelle ihastelemaan rantaelämää vajaaksi viikoksi, voi miten monta erilaista maksua jouduttiin eri luukuilla makselemaan ennen kuin päästiin edes itse lauttaan. 😂 Tiomanilla viivyttiin vajaa viikko, tosi moni ranta oli suurimmaksi osaksi kiinni (vaikkakin meille kerrottiin että high season oli alkanut). Rantapäivät oli kyllä ihania, valkoinen hiekka ja turkoosi meri. Tosin, saatanpa olla aika nössykkä, sillä ei mennyt kauaakaan kun huomasin etten pitänyt olemisesta yksin meressä 😵🙄
Vessat on melko mielenkiintoisia täällä 😬😅 Siis, en tiedä olenko kertaakaan löytänyt vessaa jonka lattia tai pytty olisi kuiva, tai vessaa josta ei jollain tapaa yllättäisi vessan huuhteluvesi jaloille tai muuhun arvaamattomaan paikkaan 😂😂 Jokainen istunto on yhtä jännittävä, koska ikänä et tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Haha 😆🤣
Ruoat täällä Malesiassa on olleet ihan hyviä, en tosin ole kokenut sellaista wow-fiilistä ruoan suhteen ennen eilistä. Matkustettiin bussilla useampi tunti Melakaan ja oikeasti bussikuski pysähtyy tuntien matkalla ainakin kertaalleen lounastauolle ja muutaman kerran pissatauolle, mutta ei eilen! 😮😮 Pissalle päästiin kerran mutta ruokataukoa ei kuulunut (meillä oli kyllä pienesti evästä mukana), joten Guest Houselle päästyä oltiin kyllä melko nälissämme. 2 km päässä majapaikastamme on vegaaniravintola ja sinnehän suunnattiin ystävänpäivä-illalliselle. Ruoka yllätti molemmat, kauneudellaan ja mielettömän herkullisella maullaan 😍😍 Syötiin masut täyteen älyttömän herkullista ruokaa, jälkkäriksi meille tarjottiin 2 red bean soup:ia ja 1 green bean soup, täydellistä! ❤️
Ennen reissuani kerkisin olemaan yksinäni 4,5 kk ja Malesiaan päästyäni ikävä oli kasvanut suureksi, niin siksipä nämä kaksi viikkoa ei ole sisältänyt mielettömiä määriä nähtävyyksiä ja perusreppureissausmeininkiä (mitä se kullekin sitten ikänäskään tarkoittaa) vaan, nämä kaksi viikkoa on ollut aivan täydellisiä, rakkauden ja välittämisen täyteisiä päiviä täynnä. Ollaan puhuttu ummet ja lammet, kävelty rantaviivaa pitkin auringon laskiessa, nautittu toisistamme ja ainakin itselleni on juuri tällä hetkellä riittänyt se, että olen saanut katsoa rakastani silmiin ja olla vain. ❤️❤️❤️
- Nora
Kommentit
Lähetä kommentti