Aika epäreilu asia, mutta valitettavan yleistä ja hyvin moni toimii näin. Meinaan somettaminen samaan aikaan kun ympärilläsi on ihmisiä, jotka kaipaavat huomiotasi.Viimeaikoina olen itse yrittänyt vaikuttaa somessa pyörimiseen sillä aikaa kun vietän fyysisesti aikaa jonkun kanssa, yksinkertaisesti siksi että se on epäkohteliasta.
Olen usein törmännnyt tilanteisiin, jolloin seurassani ollut henkilö alkaa kesken keskustelun näpyttelemään puhelinta, tai hän ei laske alkujaankaan puhelintaan pois kädestä vaan on samaan aikaisesti paikalla fyysisesti, mutta läsnä vain somemaailmassa.
Miltä se tuntuu minusta, kun ilmoitan ensin tulostani, mutta en saa toisen henkilön huomiota? En vaadi täysin jakamatonta huomiota itselleni, mutta jos puolen tunnin aikana edes kolmen lauseen verran kanssani aikaa viettävä henkilö vaihtaisi katsekontaktin kanssani saattaisin tuntea oloni tärkeäksi. Hetkinä, jolloin huomaan, että sinua ei kiinnosta oma kuulumiseni tai jos mainitsen ääneen, että on kovin epäreilua joutua anelemaan huomiotasi, etkä silloinkaan ymmärrä laskea sitä pahuksen älypuhelinta käsistäsi tunnen olevani täysin mitätön ja pieni olento maailmassasi. Kysymys sisälläni onkin; kuinka paljon arvostat minua ihmisenä? Kuinka tärkeäksi koet antamani aikani sinulle? Olenko yhdentekevä?
Ymmärrän toki, että meillä kaikilla on niitä huippuhetkiä, ehkä jopa päiviä, joista on mukava jutella ja jakaa jälkeenpäin tuntemuksia mukana olleiden kanssa, mutta pyydänkö liikaa jos ehdottaisin että laskisit hetkeksi sen älypuhelimen käsistäsi ja olisit läsnä minun kanssani? Yleensä ilmoitan tulostani, tai olemme yhdessä sopineet treffeistä, en vie kuin hetken päivästäsi taikka murto-osan elämästäsi. Takaan, että henkilöt älypuhelimen ruudussa ovat edelleen paikalla kun lähden.
En tarkoita tällä postauksella loukata, haluan vain muistuttaa teitä elämään tässä hetkessä, huomaamaan vieressä oleva henkilö joka on tullut juuri Sinua varten. Ja myönnän, tänään koin pahaa mieltä, koska tunsin olevani muurahainen elämässäsi.
Olen usein törmännnyt tilanteisiin, jolloin seurassani ollut henkilö alkaa kesken keskustelun näpyttelemään puhelinta, tai hän ei laske alkujaankaan puhelintaan pois kädestä vaan on samaan aikaisesti paikalla fyysisesti, mutta läsnä vain somemaailmassa.
Miltä se tuntuu minusta, kun ilmoitan ensin tulostani, mutta en saa toisen henkilön huomiota? En vaadi täysin jakamatonta huomiota itselleni, mutta jos puolen tunnin aikana edes kolmen lauseen verran kanssani aikaa viettävä henkilö vaihtaisi katsekontaktin kanssani saattaisin tuntea oloni tärkeäksi. Hetkinä, jolloin huomaan, että sinua ei kiinnosta oma kuulumiseni tai jos mainitsen ääneen, että on kovin epäreilua joutua anelemaan huomiotasi, etkä silloinkaan ymmärrä laskea sitä pahuksen älypuhelinta käsistäsi tunnen olevani täysin mitätön ja pieni olento maailmassasi. Kysymys sisälläni onkin; kuinka paljon arvostat minua ihmisenä? Kuinka tärkeäksi koet antamani aikani sinulle? Olenko yhdentekevä?
Ymmärrän toki, että meillä kaikilla on niitä huippuhetkiä, ehkä jopa päiviä, joista on mukava jutella ja jakaa jälkeenpäin tuntemuksia mukana olleiden kanssa, mutta pyydänkö liikaa jos ehdottaisin että laskisit hetkeksi sen älypuhelimen käsistäsi ja olisit läsnä minun kanssani? Yleensä ilmoitan tulostani, tai olemme yhdessä sopineet treffeistä, en vie kuin hetken päivästäsi taikka murto-osan elämästäsi. Takaan, että henkilöt älypuhelimen ruudussa ovat edelleen paikalla kun lähden.
En tarkoita tällä postauksella loukata, haluan vain muistuttaa teitä elämään tässä hetkessä, huomaamaan vieressä oleva henkilö joka on tullut juuri Sinua varten. Ja myönnän, tänään koin pahaa mieltä, koska tunsin olevani muurahainen elämässäsi.
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti