Oonkin kirjoitellut paljolti vapaa-ajasta, reissuista ja fiiliksistä, joten nyt kirjoittelen vähän viimeaikoina olleista treeneistä ja kehityksestä, myöskin joistain kehitettävistä asioista joita oon oppinut tunnistamaan itsestäni. Kirjoitan myös alkuun siitä miksi edelleenkin käytän trainerin ohjausta treenissäni.
Treenaan kerran viikossa trainerin kanssa, ja tätä onkin jatkunut taukoomatta 10kk. Oon törmännyt kysymyksiin että miksi edelleen jatkan trainerin kanssa? Eikö se ole kallista? Enkö ole oppinut treenaamaan itse? Jos jonkin näköisiin hassuihin kysymyksiin saan vastailla silloin tällöin, se on ihan ok kyseenalaistaa ja vastaan mielelläni, nyt ehkä vastaan hieman laajemmin. .
Ensinnäkin, treenaaminen trainerin kanssa maksaa joo, mutta jokainenhan päättää mihin rahansa laittaa. Ja sitä paitsi, summa saattaa kuulostaa suurelta kun ajattelee paketin hintaa, mutta kun sen jakaa treenikertoihin, olen sitä mieltä että hinta on ihan kohtuullinen. Ja kyllä, voisin halutessani kilpailuttaa trainer-palveluita, mutta yksinkertaisesti olen niin tyytyväinen saamaani ohjaukseen että en halua edes miettiä muita trainereita. Se miksi edelleen 10kk jälkeenkin jatkan trainerin ohjattavana on tavallaan asia jonka haluan pitää itselläni muutamastakin syystä, koen saavani vastapainoa haastavaan työhöni, tiedän että vähintään kerran viikossa joudun haastamaan itseäni fyysisesti mutta myös henkisesti, tiedän treenaavani kuitenkin hippasen kovempaa kun vieressä valvoo ammattilainen, uskallan kokeilla painavempia painoja sillä voin luottaa että tarvittaessa saan apua ja traineri myös korjaa liikeradat oikeaksi. Ja voi kyllä, olen oppinut hurjasti kuntosaliharjoittelusta ja osaan hyödyntää saamaani oppia itsenäisesti treenatessa. Treenaan vain kerran, joskus 2 kertaa viikossa trainerin kanssa, mikä tarkoittaa että muut päivät treenaan itsenäisesti ja se sujuu oikein hyvin.
Suurin syy miksi edelleen pidän trainerin ohjausta on ehkä kuitenkin se, että annan itselleni jotain äärettömän hyvää joka viikko. Työkseni hoidan ja kuntoutan ihmisiä, mietin ja pohdin 8h päivässä miten teen asiat jotta ne olisivat mahdollisimman paljon toisen ihmisen hyödyksi, ajattelen jatkuvasti että tekemälläni päätöksellä on jokin seuraus ja sen seurauksen on suurimmaksi osaksi oltava ihmistä eteenpäin vievä päätös. Annan itsestäni paljon toisille ihmisille myös vapaa-ajallani, vietän suurimman osan päivästä toisten ihmisten kanssa ja pyrin aina olemaan tilanteissa läsnä. Tottakai nautin kun saan olla ihmisten kanssa joista aidosti välitän, heistä saan paljon iloa ja energiaa. Kuitenkin kerran viikossa pyhitän tunnin itselleni, tunnin jonka olen itselleni maksanut, tunnin jolloin keskipisteenä olen minä itse, tunnin jolloin ajattelen ainoastaan sitä hetkeä jolloin teen jotain oman hyvinvointini vuoksi. Tavallaan se on ehkä ainoa tunti viikon aikana, jolloin annan itselleni luvan olla täysin itsekäs ja nauttia siitä! :P Koen, että juuri tämä yksi tunti jolloin saan mielettömän hyvän olon ja saan purkaa viikon aikana tapahtuneet asiat vaikkapa puskemalla jalkaprässiä ylöspäin, pystyn olemaan enemmän muina aikoina toisille ihmisille. Ja mikä parasta, saan jakaa koko tunnin ajan kokemani tuntemukset, onnistumiset ja vähän vähemmän onnistuneet hetket oman trainerin kanssa =)
Treenistä ja kehityksestä sen verran, että kun katsoin ensimmäisiä treenejä paperilta, muistan niin elävästi miten rankoilta ne kaikki tuntui, ja siis hmm.. pakko sanoa, että pohjalta on lähdetty. Mä taisin jo ensimmäisien treenejen aikana hikoilla kuin pieni possu, ja seuraavana aamuna jokainen lihas tuntui vähintäänkin pahoinpidellyltä. Kun pohdin eilistä treeniä, esimerkiksi 16kg kahvakuulalla tehtyä etuheilautusta, alkoi hymyilyttää pakostakin, kehitys siitä 6-8kg kuulasta on aika kiva. Myös yhden käden tempaus 12kg kuulalla sai aikaan hyvän mielen, koska ei oo kauaakaan aikaa kun naama vääntyi 8kg tempauksessa. :D Myöskin positiivinen palaute trainerilta kehityksestä on aina iloista kuultavaa, viikko taikka kaksi takaperin Anna mainitsi sykeosuudessa, että selkeesti oot kehittynyt tässä ja pystyt jatkamaan sarjan loppuun vaikka hapottaakin. Vaikka huomaan itse kehitystä niin traineri on siitäkin syystä huippusijoitus että häneltä kuulee rehellisesti kun on tapahtunut kehitystä ja myöskin jos on asioita joissa löytyy kehitettävää. Eilen, mutta muistan myös aikaisemmin huomanneeni että kun tangossa on enemmän painoa niin alan kesken sarjan panikoimaan ja keskittyminen herpaantuu ja jokin psyykkinen lukko kertoo olemassaolostaan. Tää on ehdottomasti asia jota täytyy kehittää ja myöskin Anna oli samaa mieltä, eli siis pään mukaan saaminen tekemiseen ilman paniikkia onkin kehittämislistalla =)
Treenien vaativuus ja raskuus on kyllä noussut huimasti kuukausien aikana ja työpainot tuplaantunu ellei triplaantunut, myöskin syketreenit on kehittyny törkeesti! Pystyn myös itsenäisesti suoriutumaan rankoista treeneistä, ehkä syynä siihen on että kun mieli tekee luovuttaa, kuulen ajatuksissani trainerin tsemppaukset ja psyykkaukset!
...ehkä tää riittää tältä erää =) treenaaminen on kivaa itsekseen ja trainerin kanssa aivan huippua! Toivottavasti saitte jonkinlaisen vastauksen kysymyksiinne. Mukavaa loppuviikkoa<3
Treenaan kerran viikossa trainerin kanssa, ja tätä onkin jatkunut taukoomatta 10kk. Oon törmännyt kysymyksiin että miksi edelleen jatkan trainerin kanssa? Eikö se ole kallista? Enkö ole oppinut treenaamaan itse? Jos jonkin näköisiin hassuihin kysymyksiin saan vastailla silloin tällöin, se on ihan ok kyseenalaistaa ja vastaan mielelläni, nyt ehkä vastaan hieman laajemmin. .
Ensinnäkin, treenaaminen trainerin kanssa maksaa joo, mutta jokainenhan päättää mihin rahansa laittaa. Ja sitä paitsi, summa saattaa kuulostaa suurelta kun ajattelee paketin hintaa, mutta kun sen jakaa treenikertoihin, olen sitä mieltä että hinta on ihan kohtuullinen. Ja kyllä, voisin halutessani kilpailuttaa trainer-palveluita, mutta yksinkertaisesti olen niin tyytyväinen saamaani ohjaukseen että en halua edes miettiä muita trainereita. Se miksi edelleen 10kk jälkeenkin jatkan trainerin ohjattavana on tavallaan asia jonka haluan pitää itselläni muutamastakin syystä, koen saavani vastapainoa haastavaan työhöni, tiedän että vähintään kerran viikossa joudun haastamaan itseäni fyysisesti mutta myös henkisesti, tiedän treenaavani kuitenkin hippasen kovempaa kun vieressä valvoo ammattilainen, uskallan kokeilla painavempia painoja sillä voin luottaa että tarvittaessa saan apua ja traineri myös korjaa liikeradat oikeaksi. Ja voi kyllä, olen oppinut hurjasti kuntosaliharjoittelusta ja osaan hyödyntää saamaani oppia itsenäisesti treenatessa. Treenaan vain kerran, joskus 2 kertaa viikossa trainerin kanssa, mikä tarkoittaa että muut päivät treenaan itsenäisesti ja se sujuu oikein hyvin.
Suurin syy miksi edelleen pidän trainerin ohjausta on ehkä kuitenkin se, että annan itselleni jotain äärettömän hyvää joka viikko. Työkseni hoidan ja kuntoutan ihmisiä, mietin ja pohdin 8h päivässä miten teen asiat jotta ne olisivat mahdollisimman paljon toisen ihmisen hyödyksi, ajattelen jatkuvasti että tekemälläni päätöksellä on jokin seuraus ja sen seurauksen on suurimmaksi osaksi oltava ihmistä eteenpäin vievä päätös. Annan itsestäni paljon toisille ihmisille myös vapaa-ajallani, vietän suurimman osan päivästä toisten ihmisten kanssa ja pyrin aina olemaan tilanteissa läsnä. Tottakai nautin kun saan olla ihmisten kanssa joista aidosti välitän, heistä saan paljon iloa ja energiaa. Kuitenkin kerran viikossa pyhitän tunnin itselleni, tunnin jonka olen itselleni maksanut, tunnin jolloin keskipisteenä olen minä itse, tunnin jolloin ajattelen ainoastaan sitä hetkeä jolloin teen jotain oman hyvinvointini vuoksi. Tavallaan se on ehkä ainoa tunti viikon aikana, jolloin annan itselleni luvan olla täysin itsekäs ja nauttia siitä! :P Koen, että juuri tämä yksi tunti jolloin saan mielettömän hyvän olon ja saan purkaa viikon aikana tapahtuneet asiat vaikkapa puskemalla jalkaprässiä ylöspäin, pystyn olemaan enemmän muina aikoina toisille ihmisille. Ja mikä parasta, saan jakaa koko tunnin ajan kokemani tuntemukset, onnistumiset ja vähän vähemmän onnistuneet hetket oman trainerin kanssa =)
Treenistä ja kehityksestä sen verran, että kun katsoin ensimmäisiä treenejä paperilta, muistan niin elävästi miten rankoilta ne kaikki tuntui, ja siis hmm.. pakko sanoa, että pohjalta on lähdetty. Mä taisin jo ensimmäisien treenejen aikana hikoilla kuin pieni possu, ja seuraavana aamuna jokainen lihas tuntui vähintäänkin pahoinpidellyltä. Kun pohdin eilistä treeniä, esimerkiksi 16kg kahvakuulalla tehtyä etuheilautusta, alkoi hymyilyttää pakostakin, kehitys siitä 6-8kg kuulasta on aika kiva. Myös yhden käden tempaus 12kg kuulalla sai aikaan hyvän mielen, koska ei oo kauaakaan aikaa kun naama vääntyi 8kg tempauksessa. :D Myöskin positiivinen palaute trainerilta kehityksestä on aina iloista kuultavaa, viikko taikka kaksi takaperin Anna mainitsi sykeosuudessa, että selkeesti oot kehittynyt tässä ja pystyt jatkamaan sarjan loppuun vaikka hapottaakin. Vaikka huomaan itse kehitystä niin traineri on siitäkin syystä huippusijoitus että häneltä kuulee rehellisesti kun on tapahtunut kehitystä ja myöskin jos on asioita joissa löytyy kehitettävää. Eilen, mutta muistan myös aikaisemmin huomanneeni että kun tangossa on enemmän painoa niin alan kesken sarjan panikoimaan ja keskittyminen herpaantuu ja jokin psyykkinen lukko kertoo olemassaolostaan. Tää on ehdottomasti asia jota täytyy kehittää ja myöskin Anna oli samaa mieltä, eli siis pään mukaan saaminen tekemiseen ilman paniikkia onkin kehittämislistalla =)
Treenien vaativuus ja raskuus on kyllä noussut huimasti kuukausien aikana ja työpainot tuplaantunu ellei triplaantunut, myöskin syketreenit on kehittyny törkeesti! Pystyn myös itsenäisesti suoriutumaan rankoista treeneistä, ehkä syynä siihen on että kun mieli tekee luovuttaa, kuulen ajatuksissani trainerin tsemppaukset ja psyykkaukset!
...ehkä tää riittää tältä erää =) treenaaminen on kivaa itsekseen ja trainerin kanssa aivan huippua! Toivottavasti saitte jonkinlaisen vastauksen kysymyksiinne. Mukavaa loppuviikkoa<3
Uskaltakaa tehdä asioita joista nautitte, ootte ansainnu sen kaiken!
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti