Kevätloma ja uusien kokemusten keräilyä- kohti Lappia! OSA 3

                 Sodankylästä Kiilopäähän,n 1,5h ajamista. Ei yhtään huono pysähtyy välillä kuvaa tietä jota huristeltiin etiäpäin =)

Saavuttiin Kiilopäähän aamupäivän aikana, johonkin aikaan, kellonajat on hirmu vaikeita tietää kun puhelimet oli sammuksissa. Suomen Latu Kiilopäässä oli suljettu, avauspäivä vasta kuluvan  viikon sunnuntaina, joten ei päästy pissalle ja vesipullojen täyttöön sinne, mutta aivan vieressä oli Hostel jonka mukava omistaja antoi meidän käyttää talon vessaa. Mun ollessa toiletissa, Marika haastatteli tätä naishenkilöä vaellusreittejen maastosta, ja onko meillä riittävät tamineet mukana, saatiin myös selville meidän reittikulkujen suunnitelmat ja pystyttiin arvioimaan päivässä kuljettavat matkat.

Kiilopään parkkipaikalla vaihdettiin vaellustamineet päälle, juoksuhousut, t-paidat, vaelluskengät ja pipat! Pakattiin rinkkaan to-pe päivän ruoat sekä lauantai aamun puuroainekset, välipalat huolehdittiin myös matkaan mukaan! Matkaan mukaan otettiin myös kerrastot yöasuiksi, vaihto-ja varavaatteet, sadesuojat, ea-tarvikkeet, ulkoilutakit ja -housut, puukko, kompassi, kartta, vesipullot, retkikeitin, aterimet ja kulhot, makuupussit ja -alustat, teltta, koiralle muonat ja takki. Ei punnittu rinkkoja lähtiessämme, koska ajateltiin että jos tiedostetaan kannettava taakka niin se saattaisi tuntua vielä painavemmalta. Takastullessa puntaroitiin ja kumpasenkin rinkat painoi n20kg.

 Meidän reissulla Marika toimi kartanlukijana, kertaakaan ei eksytty. Ottaen huomioon, että kompassi-kartta opetus saatiin lähtöpäivänä Kangasalta :P 

Nää kengät oli hyvä sijoitus! Nilkat pysy ehjänä, rakkoja tuli vain 2 ja vain siksi että kompuroin ylitettävässä purossa  ja sukat kastu =) 

Tehtiin seuraavanlainen reittisuunnitelma: Kiilopäästä kuljetaan Niilanpäähän, jossa sitten levähdetään ruoan merkeissä ja iltaa kohden vielä käveltäisiin Rautulammelle yöpymään. Ekan päivän matkaa oli yhteensä n 12km. Rautulammelta jatkettiin Luulammelle ruokailemaan ja huilimaan jonka jälkeen vielä käveltäisiin Rumakurun vanhalle autiotuvalle yöpymään.Matkaa kertyi n 12km jälleen. Viimeiselle aamulle jäi hyvin aikaa ihastella itse Rumakurua matkalla takaisin Kiilopäätä, matka kutakuinkin 6km.

Startattiin siis vaelluksemme Kiilopään parkkipaikalta ja suuntana ensimmäinen etappi Niilanpää! Mulla ei ollut juuri kokemusta rinkan pakkaamisesta saati tietoa mahdollisuuksista säätää rinkkaa. Mutta kokemalla oppii ja koska meillä oli "määrittämätön" aika saapua Niilanpäähän niin voitiin pitää pieniä  huilitaukoja ja näillä hetkillä saatoin korjata rinkan painopistettä ja säätöjä, loppua kohden tuntui että sain kuin sainkin säädöt oikein ja rinkka tuntui helpommalta kantaa. Mulla oli ennen reissua vaivannut plantaarifaskiitti oikeassa jalassa jo 3-4viikkoa ja selkä vihoitellut pitemmän aikaa, joten pidin ehdottoman tärkeänä hyviä kenkiä ja oikeita säätöjä rinkassa enkä tyytynyt "ihan ok" -meininkiin. Koska viimeisestä  rinkkakokemuksesta on ikuisuus, 7luokalla muutaman päivän retkellä ollut rinkka, ja huomattavasti vähemmän tavaraa mukana, tuntui kantamukset painavilta mutta kuten Marikakin totesi,niin nopeasti ihminen sopeutuu ja ei se rinkka loppujenlopuksi edes ollut raskas taakka.

Kävelty max 2km jonka jälkeen pidettiin juomatauko ja tajusin, että rinkan selänmittaa pystyi pienentämään. *heh*

Meillä oli ensimmäisestä päivästä alkaen ihan mielettömän hienot ilmat vaeltamiseen, välillä tuntui että t-paita/toppikin oli liikaa kun lämpöä riitti. Maisemat oli niin hienoja, niitä voisin mennä heti uudelleen ihastelemaan! Se kaikki ylimääräinen meteli jäi tosissaan Helsinkiin ja tällä reissulla kuultiin ainoastaan luonnnon omia ääniä, purojen solina, tuulen vihellys, hiekka kenkien pohjissa ja laulavat linnut. Yksi asia mitä lähdin hakemaan oli oma rauha, enkä tarkoita nyt sitä että tarvitsen olla yksin enkä halua kuulla/nähdä mitään/ketään, vaan tarkoitan että sisälläni oli melkoinen myllerrys pitemmän aikaa jo ja monikin asia alkoi tuntumaan aivan ylivoimaiselta  purkaa saati käsitellä. Lapin mahtavissa maisemissa mulla oli täydellinen mahdollisuus kävellä sisälle omiin tuntemuksiini ja avata ajatuksia mitkä tuntui haastavilta kotona arjessa. Samalla kun taapersin näitä kauniita polkuja upeissa olosuhteissa, tuntui kuin olisin päässyt aina askeleen lähemmäs tasapainoa joka oli vähän hukassa. No mutta siitä vielä lisää vähän myöhemmin, Käveltiin suht reippahaan tahtiin, kuitenkin pysähtelimme kuvaamaan ja hörppäämään aivan mielettömän hyvää vettä puroista! 

 Ehkä maailman parasta kun voi vaan janon sattuessa hörpätä purosta raikasta vettä!

Mä pystyn tuntea tän fiiliksen ruudun tällä puolen katsoessani näitä kuvia! <3

Muutamia tunteja tuli varmasti käveltyä mutta perille päästiin, nälkä oli kova, joten sapuskat tulille! Marika alkoi heti alkuun valmistamaan sapuskaa ja mä lähdin vettä hakemaan, vettä joka oli 400m päässä, niin se kyltti mulle kertoi, vaan oli kyllä elämäni pisimmät 400m :D Tai siltä se tuntui, nälkä oli ja 4,5km takana. 

 Meidän ensimmäinen taukopaikka! Täällä myös tavattiin 2tyttöä, jotka sitten jatkoi toiseen suuntaan =)

Ihana oli saada huilia kantamuksisita

 Kyltti joka lupasi mulle vettä....

 ...ja se vesi löytyi !!<3 Vielä oli kannettava sangollinen vettä takaisin torpalle, 400m päähän :P

Poronkäristystä ja muusia, nams! Näillä eväillä jaksoi yöpymispaikalle!

Kun oli syöty ja levätty tovi, oli jatkettava matkaa Rautulammelle, sinne olikin 7,5km tallottavaa, joten ei auttanu kun siivota sotkut ja nostaa rinkat selkään. Käveltiin polkuja pitkin ja muutamien tuntureiden yli, nousut sujui keveesti ja pakko myöntää, että en osaa kuvitellakaan samanlaista reissua vuosi taaksepäin kun en harrastanut liikuntaa. Kyllä tuohon hommaan tarvii jonkinlaista peruskuntoa! Koska mentiin korkealla, tiedostettiin että lunta varmasti saattaa vielä olla ja ihan kuivaa ei välttämättä ole. Lunta tulikin vastaan ja se oli ihanan virkistävää! Koko maisema tuntureineen ja pienine lumikasoineen oli niin kaunista ja ilma raikasta! 

 Aika onnelliset tytöt!

 Hessu sai melkosen hepulin kun pääsi lumeen peuhaamaan!  

 Matka jatkui pitkälle iltaan ja tarvi lisää vaatetta. Tässä tuli tarve vähän hassutella ja Marika sai sen ikuistettua kameralle xD

"Voidaanko seistä päällä ja ottaa kuva?" TOTTAKAI! 

Kun me päästiin Rautulammen autiotuvalle, fiilis oli suorastaan huikea! Jalat oli uupuneet ja askeleet tuntu painavilta viimisen kilometrin mutta kaikki se unohtu perille päästyä. Tehtiin ruokaa ja iltapalaa, tai siis syötiin ruoka ja sen jälkeen jälkkäriksi puurot! Sitten iltapesut ja pedattiin makuupaikat. Saatiin olla omassa seurassa, muita vaeltajia ei ollut.

 Myöhä oli varmasti kun saavuttiin Rautulammelle, kelloa ei omistettu ja yöttömät yöt joten vaikea sanoa kellonaikaa;) 

 Nää maisemat!! 

Jälkkäriksi puuroa! 

Aamulla herkulliset aamupalat nassuun, kahvit kitusiin ja alettiin kahtella kartasta seuraavaa reittiä, nyt oli päiväpysähdyksen aika Luulammella ja sinne matkaa arviolta n 7,5km.

Omasta mielestä matka Luulammelle oli ehkä mielenkiintoisin ja jännittävin, maasto oli täysin erilaista kun aikaisemmat reitit, kuraa ja soista maata riitti, purojakin päästiin ylittelemään useita kertoja. Ehkä puolivälissä matkaa ihastuttiin senhetkiseen maisemaan ja päätettiin levähtää ja syödä evästä. Evääksi Marika loihti meille kaurahiutaleita vedessä, hunajalla ja kuivatuille hedelmillä, lisäksi raakasuklaata, Nams!

 Aamusta lähdettiin Rautulammelta kohti Luulampea! Tällä hetkellä rinkka tuntui oikein pakatulta ja hyvältä selässä! 

 Maisema johon haluttiin jäädä levähtämään eväiden kanssa! Mieletöntä!!

 Omalla tavallaan purojen ylitys oli jännittävää ja hauskaa, mutta myönnän että oli hetkiä kun vähän koin pelontunnetta, virtaava vesi on voimakas!

 ...Ja koska mä kertaalleen kastelin itteni koiran ansiosta, Marika piti jatkossa Hessua ylitysten ajan. Sillä hetkellä kun sain vedet kenkiini ja kun pyllähdin vaivaiskoivujen sekaan niin säikähdin hetkeksi ja se esiintyi hetkellisenä negatiivisena energiana.

 Marika löysi rakkautta polulta <3

 Onneksi ei ollut enään montaa kilometria tallustettavana sen jälkeen kun sain kengät ja sukat märiksi, sen verran matkaa kuitenkin että molempiin isovarpaisiin sain rakot. Luulammelle päästyämme syötiin jauhelihasoosia ja spagettia, sitä tulikin syötyä niin tuhti annos että tuli ihan huono olo hetkeksi. Kuivateltiin myös kenkiä jotta olisi mukavempi kävellä yöpymispaikalle iltaa kohden. Matka Luulammelle oli sen verran pitkä,että otettiin pieni päivälepo tuvassa. Tupaa ylläpitävä pariskunta tuli paikalle kun alettiin tekemään lähtöä joten heidän kanssaa tovi juteltiin, hauska pariskunta kerrassaan! Pariskunta kehotti olemaan varovaisia kun ylitellään virtaavia jokia, rinkat selässä matalakin joki onnistuu hukuttamaan ja en kyllä hetkeäkään epäile! Marika hoisi tiskit ja mä pakkasin ruokailukamat rinkkaan jotta päästiin jatkaa matkaamme.

 Kenkien kuivattelua

 Jälkkäriksi kaakaota :9

Klönttispagetti :D Ähky! 

Iltaa kohden lähettiin tallustelemaan polkuja pitkin kohti Rumakurun vanhaa autiotupaa. Valittiin polut, koska tie joka oli ollut vaihtoehtona niin oli pehmeää hiekkatietä ja kovin vaikealta tuntui kävellä. Mielummin pienet polut kovalla pohjalla! =) Muistaakseni tällä matkalla ei taukoja pidetty, tai jos pidettiin niin ei kovin pitkää taukoa ainakaan. Voi sitä riemun määrää kun päästiin perille! Se pieni mökki vei kyllä molempien sydämen <3 Eka ajatus kun avattiin tuvan ovi oli: Tää on meidän koti tän yön! Koska tää yö oli viimeinen vaellusreitillämme ja seuraavaksi piti aamulla lähteä kohti Kiilopäätä niin päätettiin yhteismielin katsoa viimein kellonaika ja sovittiin myös että aamulla eka pissallemenijä kattoo kellon ja herättää mikäli se on aamu. Eli siis, kun me päästiin Rumakurun vanhaan autiotupaan,oli kello puol 12 illalla, saatoimme siis aikaisemmatkin illat vaeltaa yömyöhään ja ihmekös kun unet maistui niin hyvin! Mä heräsin siinä 03:30 pissalle joten hihitin hiljaa mielessäni, että jes, pääsenpäs vielä takaisin nukkumaan,väsytti meinaan ihan simona. Heräsin sitten aamusella kun Marika herätti, vika aamu oli kyllä ehdottamasti vaikein aamu mulle, tuntui ettei edes puoli pannua kahvia saanu hereille. Nautiskeltiin herkullinen aamupala, pakattiin rinkat ja lähdettiin kohti Kiilopäätä, toki haluttiin päästä näkemään itse Rumakuru ja sinne suunnistettiin ekana!

Päätä vähän huiputti kun alas katsoi, mutta tunne oli vapauttava!  

 <3 

 Vaeltaja mun<3

 Kappas! Nähtiin me tovereita matkallamme Kiilopäähän! Saman verran poroja kuin mitä nähtiin koko vaelluksen aikana ihmisiä! 

Kiilopäähän oli n 6km Rumakurulta, Viimeinen nousu, jyrkkä ja kivinen oli kyllä raskas, siinä tuntui jo muutaman päivän kilometrit jaloissa ja  koko kropassa mutta ylös oli kuitenkin kavuttava. Tuntureiden väleissä käveltiin viimeiset kilometrit, matka oli iloa täynnä ja ehkä kuitenkin myös haikeutta oli mukana, koska täähän tarkoitti vaan sitä, että reissu tulee päätökseen! Kiilopäähän päästiin ja saatiin kamppeet autoon, matka alaspäin alkoi, vielä yksi pysähdys.....

Kaksi tyttöä lähti keräilemään kokemusta ja haastamaan erämaantaitojaan, ehjänä selvittiin ja hymy kasvoilla vielä loppumetreilläkin! Kaunein kiitos Vaeltajaystävälleni Marikalle<3 

Jatkan vielä osa4, jossa reissun viimeinen yö Itä-Suomessa, Mökillä! +Fiilikset

-Nora