Loppuvuodesta ja vielä tammikuussa olin sitä mieltä että treenaaminen jatkuu matkustellessa, enkä edes osannut miettiä muuta vaihtoehtoa. Totuus on kuitenkin ihan toinen, olen matkustanut nyt reilun kolme kuukautta ja ollakseni rehellinen, en ole päivänäkään treenannut.
Tavallaan se on tosi surullista, sillä rakastan niin paljon kuntosalilla treenaamista ja Suomielämääni isona osana kuului treeni. Ajattelen kyllä useasti että olisi niin ihanaa, suorastaan mahtavaa tehdä kunnon hikijumppa, nostaa sykkeet kattoon ja saada lihaksille tunne että työtä on tehty.
Tällä hetkellä ehkä ajattelette että miksi ruikutan enkä vaan pistä toimeksi, mutta asia joka yllätti mut on ehkä asia jota ei ymmärrä kokematta itse. Ilmasto täällä Aasiassa on aivan toinen, hiki virtaa sekunnin päästä siitä kun astun ulos suihkusta, se mäki jonka juoksisin Suomessa ylös saa mut täällä pitämään pysähdyksen tai kaksi matkanvarrella. Pelkkä ajatus siitä että tekisin tuolla reilu 30 asteen kuumuudessa treenin (lisäksi ilmankosteus on KORKEA) saa sydämeeni rytmihäiriöitä aikaiseksi. On aivan totta, että voisin herätä ennen auringonnousua treenaamaan, 4-5am aikaan (toivottavasti saan sen vielä onnistumaan), mutta myönnän että mulle on vaikeaa nousta sängystä ylös ennen klo 7:30am, ainoat kerrat jolloin olen herännyt ennen aurinkoa on ollut sukelluskurssilla opiskelun takia, sukeltamaan lähtemisen ansiosta, tai jos meillä on aikaisia bussi-, lautta- tai lentomatkoja, tai jos ollaan buukattu joku retki. Ja viimeinen syy, olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen, että ilmastoitu sali kaikkine herkkuineen Suomessa tuntuu helpoimmalta.
Vaikka kuntosalitreenaus on jäänyt matkatessa, hyötyliikuntaa kertyy kyllä rinkka selässä painaltaessa tai mäkiä ylöspäin kavutessa. Sukeltaminen on myös rankempaa kuin osasin kuvitella, jalat on aina ihan maitohapoilla noustessa vedestä veneeseen.
Viimepäivinä oon katsonut Suomisalini Fressin Online-treenejä ja polte treenaamiseen on kyllä kasvussa, voi olla että jonain aamuna kello pärähtää soimaan 4:30am ja treenikipinät jalkapohjissa löydän itseni tekemässä sitä mitä rakastan.
En pelkää hukkaavani rakkauttani treenaamiseen, en pelkää jättäväni treenaamista, enkä todellakaan luovuta unelma-ammattini suhteen. Olen itselleni armollinen ja uskon myös että tauko treenaamiselle on ihan jees juttu. :)
- Nora
Tavallaan se on tosi surullista, sillä rakastan niin paljon kuntosalilla treenaamista ja Suomielämääni isona osana kuului treeni. Ajattelen kyllä useasti että olisi niin ihanaa, suorastaan mahtavaa tehdä kunnon hikijumppa, nostaa sykkeet kattoon ja saada lihaksille tunne että työtä on tehty.
Tällä hetkellä ehkä ajattelette että miksi ruikutan enkä vaan pistä toimeksi, mutta asia joka yllätti mut on ehkä asia jota ei ymmärrä kokematta itse. Ilmasto täällä Aasiassa on aivan toinen, hiki virtaa sekunnin päästä siitä kun astun ulos suihkusta, se mäki jonka juoksisin Suomessa ylös saa mut täällä pitämään pysähdyksen tai kaksi matkanvarrella. Pelkkä ajatus siitä että tekisin tuolla reilu 30 asteen kuumuudessa treenin (lisäksi ilmankosteus on KORKEA) saa sydämeeni rytmihäiriöitä aikaiseksi. On aivan totta, että voisin herätä ennen auringonnousua treenaamaan, 4-5am aikaan (toivottavasti saan sen vielä onnistumaan), mutta myönnän että mulle on vaikeaa nousta sängystä ylös ennen klo 7:30am, ainoat kerrat jolloin olen herännyt ennen aurinkoa on ollut sukelluskurssilla opiskelun takia, sukeltamaan lähtemisen ansiosta, tai jos meillä on aikaisia bussi-, lautta- tai lentomatkoja, tai jos ollaan buukattu joku retki. Ja viimeinen syy, olen yksinkertaisesti niin mukavuudenhaluinen, että ilmastoitu sali kaikkine herkkuineen Suomessa tuntuu helpoimmalta.
Vaikka kuntosalitreenaus on jäänyt matkatessa, hyötyliikuntaa kertyy kyllä rinkka selässä painaltaessa tai mäkiä ylöspäin kavutessa. Sukeltaminen on myös rankempaa kuin osasin kuvitella, jalat on aina ihan maitohapoilla noustessa vedestä veneeseen.
Viimepäivinä oon katsonut Suomisalini Fressin Online-treenejä ja polte treenaamiseen on kyllä kasvussa, voi olla että jonain aamuna kello pärähtää soimaan 4:30am ja treenikipinät jalkapohjissa löydän itseni tekemässä sitä mitä rakastan.
En pelkää hukkaavani rakkauttani treenaamiseen, en pelkää jättäväni treenaamista, enkä todellakaan luovuta unelma-ammattini suhteen. Olen itselleni armollinen ja uskon myös että tauko treenaamiselle on ihan jees juttu. :)
Terveisiä sinne Suomeen💋
- Nora
Kommentit
Lähetä kommentti