noraelisa

Oonkin kirjoitellut paljolti vapaa-ajasta, reissuista ja fiiliksistä, joten nyt kirjoittelen vähän viimeaikoina olleista treeneistä ja kehityksestä, myöskin joistain kehitettävistä asioista joita oon oppinut tunnistamaan itsestäni. Kirjoitan myös alkuun siitä miksi edelleenkin käytän trainerin ohjausta treenissäni. Treenaan kerran viikossa trainerin kanssa, ja tätä onkin jatkunut taukoomatta 10kk. Oon törmännyt kysymyksiin että miksi edelleen jatkan trainerin kanssa? Eikö se ole kallista? Enkö ole oppinut treenaamaan itse? Jos jonkin näköisiin hassuihin kysymyksiin saan vastailla silloin tällöin, se on ihan ok kyseenalaistaa ja vastaan mielelläni, nyt ehkä vastaan hieman laajemmin. . Ensinnäkin, treenaaminen trainerin kanssa maksaa joo, mutta jokainenhan päättää mihin rahansa laittaa. Ja sitä paitsi, summa saattaa kuulostaa suurelta kun ajattelee paketin hintaa, mutta kun sen jakaa treenikertoihin, olen sitä mieltä että hinta on ihan kohtuullinen. Ja kyllä, voisin halutessani kilpa...

Aika epäreilu asia, mutta valitettavan yleistä ja hyvin moni toimii näin. Meinaan somettaminen samaan aikaan kun ympärilläsi on ihmisiä, jotka kaipaavat huomiotasi.Viimeaikoina olen itse yrittänyt vaikuttaa somessa pyörimiseen sillä aikaa kun vietän fyysisesti aikaa jonkun kanssa, yksinkertaisesti siksi että se on epäkohteliasta. Olen usein törmännnyt tilanteisiin, jolloin seurassani ollut henkilö alkaa kesken keskustelun näpyttelemään puhelinta, tai hän ei laske alkujaankaan puhelintaan pois kädestä vaan on samaan aikaisesti paikalla fyysisesti, mutta läsnä vain somemaailmassa. Miltä se tuntuu minusta, kun ilmoitan ensin tulostani, mutta en saa toisen henkilön huomiota? En vaadi täysin jakamatonta huomiota itselleni, mutta jos puolen tunnin aikana edes kolmen lauseen verran kanssani aikaa viettävä henkilö vaihtaisi katsekontaktin kanssani saattaisin tuntea oloni tärkeäksi. Hetkinä, jolloin huomaan, että sinua ei kiinnosta oma kuulumiseni tai jos mainitsen ääneen, että on kovin epä...

Lauantaina oltiin n 11 aikaan siis takaisin Kiilopäässä, parkkipaikalla ja alettiin pakkaamaan tavaroita aatsiin. Startattiin samantein koska ajeltavaa oli jälleen useampi tunti edessä, suuntana Itä-Suomi, Marikan porukoiden möksä, Höyniäinen. Ajomatkalla poroja oli hurjasti tiellä ja laitamilla, pysähdyttiin tien varteen, jotta sain otettua tästä komeudesta kuvan!  Itse olin aivan kuoleman väsynyt patikoinnista ja jalat tarvi hetkosen lepoa niin Marika oli mielettömän ihana ja aloitti ensimmäisenä ajovuoron. Ajettiin aika rivakkaa tahtia, koska haluttiin päästä saunomaan ja syömään. Matkalla pysähädyttiin kauppaan, ostettiin meille ranet ja nakit :9 Oltiin myöhään iltasella paikanpäällä, kello ehkä jotain puol 9, Marika meni laittaan heti saunaan tulet ja lämmittään veden, mä laitoin sillävälin ruoan valmistumaan. Syötiin jälleen masut täyteen ja sitten päästiinkin saunaan! Se tunne, kun sä olet peseytynyt hiuksia myöten viimeksi tiistaina ja nyt koitti seuraava p...

                 Sodankylästä Kiilopäähän,n 1,5h ajamista. Ei yhtään huono pysähtyy välillä kuvaa tietä jota huristeltiin etiäpäin =) Saavuttiin Kiilopäähän aamupäivän aikana, johonkin aikaan, kellonajat on hirmu vaikeita tietää kun puhelimet oli sammuksissa. Suomen Latu Kiilopäässä oli suljettu, avauspäivä vasta kuluvan  viikon sunnuntaina, joten ei päästy pissalle ja vesipullojen täyttöön sinne, mutta aivan vieressä oli Hostel jonka mukava omistaja antoi meidän käyttää talon vessaa. Mun ollessa toiletissa, Marika haastatteli tätä naishenkilöä vaellusreittejen maastosta, ja onko meillä riittävät tamineet mukana, saatiin myös selville meidän reittikulkujen suunnitelmat ja pystyttiin arvioimaan päivässä kuljettavat matkat. Kiilopään parkkipaikalla vaihdettiin vaellustamineet päälle, juoksuhousut, t-paidat, vaelluskengät ja pipat! Pakattiin rinkkaan to-pe päivän ruoat sekä lauantai aamun puuroainekset, välipalat huolehdittiin myös ...

Matka jatkui siis Kangasalta kohti pohjoista, ajaa posoteltiin maisemia ihaillen, fiilikset korkealla pitkin maanteitä. Meillä oli matkaeväitä mukavasti mukana, mutta masut kyllä kurnutteli sen verran, että lämmin ateria oli mukava saada, pysähdyttiin siis Kokkolassa kaupoille. Aiheutettiin kaupan tuoretiskillä pahennusta ja harmaita hiuksia valitessamme päivän ateriaa, ruokarajoitusten mukaan tietty. Evääksi saatiin pihvit ja kaalikääryleet, joita ei tietty saatu lämmitettyä, mutta koska nälkä oli jo sen mittainen, meni se ruoka kylmänäkin alas. Kun masut oli täytetty niin jatkoimme matkaa, suuntana Kalajoen hiekkasärkät, sinne saavuttiin aika myöhäsellä. Löydettiin kuin löydettiinkin laavu, jossa tultaisiin yöpymään, auto jäi vierustalle parkkiin koska se oli suunniteltu Hessulle yöpymispaikaksi. Kalajoen laavulla pistettiin tulet siihen tarkoitettuun paikkaan ja mieli alkoikin tehdä makkaraa, myöhäsestä ajankohdasta ja väsyneistä silmistä ja ajamisesta uupuneista jaloista piitta...