Millä tavoin kohtelet lähimmäistäsi?

Hohhoo ja hiphei! Viimeaikoina oon törmännyt kaikenlaisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa, kuunnellut ja kuullut miten ihmiset toisistaan puhuvat. Oon tuntenut iloa, onnea ja rakkautta kuullessani ihmisten puheita, mutta myös niitä hetkiä on ollut kun leukani on tipahtanut järkytyksen/hämmästyksen seurauksena lähes lattialle. Pakko sanoa, että ihminen osaa olla hyvä ja kaunis toiselle, mutta kyllä tuo kaksijalkainen olento osaa olla myös ilkeä ja julma niin halutessaan.

Jokin aika sitten sydämeni liihotteli taivaissa kun eräs seurassani ollut henkilö sanoi; "Mun täytyy katsoa onko kumppani vastannut mun viestiin, laitoin sille että Rakastan sitä!" Wau! Tuolla hetkellä mun sydämeni jokaisessa kammarissa lenteli perhoset ja laukkasi yksisarviset, sisälläni kumpusi lämmin, kaunis ja ihaileva olo. Hän joka näin sanoi, ei ehkä odottanut multa vastausta mutta mun on oli pakko sanoa että just tollasta rakkautta mä rakastan, ja haluan itsekin rakastaa kumppaniani vielä vuosien yhteiselon jälkeen yhtä välittömästi kuin hän. <3 Joku voisi ajatella, että  se oli vain viesti mutta itse ajattelen että kesken kaiken muun kumppanini lähettäisi mulle rakkaudentunnustuksen täysin odottamatta olisi ihana ele, sellainen joka saa tuntemaan itseni tärkeäksi ja että olen juuri sillä hetkellä kumpanini ajatuksissa.

Ääripäänä on sitten kokemus, jolloin olin samassa tilassa henkilön kanssa, jota en oikein osaa ymmärtää. En ymmärrä millään mahdollisella tavalla henkilöä joka voi puhua ihmissuhteistaan tuolla tavalla, miten voi ihminen puhua niin rumasti ihmisestä jota pitäisi rakastaa, jonka kanssaan vietettävää aikaa pitäisi vaalia ja kunnioittaa? En halua arvostella/tuomita kenenkään tapaa rakastaa, mutta onko se rakkautta puhua alentavasti kumppanistaan, nimitellä häntä ja kertoa avoimesti kuinka pettynyt häneen on? Missä on se kaikki ilo, upeus ja se tunne jota hän tunsi tavatessaan kumppaninsa? Tuona hetkenä vajosin omaan mielentilaani, pohdin hiljaa mielessäni etten ikinä koskaan milloinkaan halua muuttua parisuhteessani puoliskoksi joka puhuisi kumppanistaan noin.

Viimepäivinä mua on vaivannut eräs asia, sain kuulla itsestäni leviävän juorun. Kyllä, se loukkasi minua, uskon myös että kyseinen asia loukkasi muita asianomaisia vähintään yhtälailla. Asia joka ei kuulu kenellekään muulle kuin jokaiselle itselleen on muovattu toisen henkilön puolesta järjettömäksi, loukkaavaksi, satuttavaksi, perättömäksi valheeksi ja päästetty sammakkona sanaisesta arkusta. Ymmärrän että meillä jokaisella on niitä huonoja hetkiä, ahdistavia kokemuksia, alamäkiä aina toisensa perään, mutta yksi asia on varmasti varma, toisen/toisten ihmisten loukkaaminen perättömillä valheilla ei paranna oloa, ei sinun eikä minun. Koska asia vaivasi jonkinverran, halusin siitä kertoa ihmiselle johon luotan suuresti ja hän sanoi erään lauseen, se meni jotenkin näin; "Vastuu on jokaisella niillä ihmisillä, jotka kuuli huhun, uskoi kyseenalaistamatta ehkä maailman naurettavimman ja epäuskottavimman sadun, miettimättä yhtään olosuhteiden valossa mitä kannattaa uskoa. mehusteli asialla ja vielä teki rumimman asian kaverille eli laittoi huhun eteenpäin. "

Juttelin viikonloppuna toisen ystävän kanssa muutamasta asiasta ja hän sanoi;  "Kun itse tietää että oma sydän on puhdas, se riittää." Oikeastaan se on totta, miksi antaa kenenkään loukata kun tiedät itse miten asiat on. Ja koska tiedän olevani suhteellisen hyvä  ihminen, kunnioitan jokaista ihmisenä, kohtelen heitä kuten haluaisin itseäni kohdeltavan enkä mielestäni puhu toisista selän takana pahaa, voin mennä hyvillä mielin iltaisin nukkumaan.

Kun katsot peiliin, mitä näet? Minä näen peilistäni katselevan tytön, joka rakastaa ehdoitta, näyttää tunteensa avoimesti, on kokenut vastoinkäymisiä mutta noussut aina uudelleen jaloilleen. Näen tytön joka on iloinen, onnellinen, kokonainen ja täynnä elämää. Näen ehdottomasti peilistä vahvan tytön, jolla on suuri, lämmin, välittävä sydän. Tiedän, että joku näkee sen lisäksi      " Tytön joka omaa rinnassaan sydämen, joka ei toivo muuta kuin rakkautta, iloa ja elämän keveyttä jokaiselle olennolle ympärillään. hän näkee myös tytön jolla on suloiset kädet ja jalat, jotka ovat aina kiirehtimässä auttamaan pienimpiä ja heikoimpia, nostamaan pystyyn kaatuneita, tukemaan tiellään väsähtäneitä, piristämässä ilottomia. Hän tietää myös että peilistä katselevalla tytöllä on selkä, joka ei taivu muiden toiveiden ja odotusten edessä, vaan seisoo suorana ja vahvana kuin tammipuu, ylpeästi erilaisena ja omana itsenään, elämän melskeille ympärillään kieltä näyttäen."

Mun mielestä meillä jokaisella on vastuu siitä, mitä suustamme päästämme. Pidetään sammakot sisällämme ja kohdellaan lajitovereitamme kuten halutaan meitä itseämme kohdeltavan. Vältytään mielipahalta jota huono sanavalinta joskus aiheuttaa. 

Kyllä, jaan kuvan tyhjästä kahvikupistani. Join aamukahvini tätini kaupalla ja sain siemaistua kupillisen rakkautta <3

Rauhaisee Joulun odotusta toivottaa myös rakas Hessu

-Nora