Ahihhihiii!!
Reilut 8 viikkoa lentoon, vatsassa lentelee perhosia ja pääkin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tuleman pitää! Syksy ja alkutalvi on ollut hyrskynmyrskyä, ajatukset on tehny kuperkeikkoja, ja mieli on ollut enemmän tai vähemmän sumussa. Aloitin viikkokamman laskemisen kun töitä oli 16viikkoa jäljellä, ja nyt niitä viikkoja on enään 7, jonka jälkeen vielä 1.5viikkoa reissuun.
Mitä mä sitten puuhastelen nää viikot, tottakai töitä on tehtävä, ja kaikki pyhät sovitusti kuluukin töissä =) Mä tykkään mun työstä, hoitotyönä työ on oikeesti ihan jees, mutta raskas ajanjakso on päässyt polttamaan kynttilää molemmista päistä. Mulla on ihan huippu työtiimi, ilmapiiri saa työvuorot sujumaan kevyellä mielellä, vaikka työ onkin raskasta. Ajatukseni on tällä hetkellä, että juuri nyt kaipaan elämääni vaihtelua ja jotta voin jossain kohtaa taas nauttia tekemästäni työstä on mun hyvä ottaa pieni aikalisä. Uskon ja toivon, että valitsemani tie on juuri oikea mulle ja että tallustelen polkua kohti tulevaisuuttani reissun kautta. Vaikka haaveeni on tulevaisuudessa työskennellä liikunnan parissa, en sulje kokonaan pois mahdollisuutta jatkaa hoitotyötä Suomeen palatessani. Mahdollisuus mihin vain on olemassa, mutta liika elämän käsikirjoittaminen ei oo mun juttu. Mutta niin, töitä siis teen vielä 22.1.2017 asti, jonka jälkeen sopimukseni loppuu ja annan itselleni pienen pysähdyksen.
Haluan nähdä niin paljon kuin mahdollista ystäviäni ja sisaruksiani, viettää heidän kanssaa aikaa. Ystävät ja perhe on mulle tärkeimpiä ikinä, he antavat mulle energiaa ja iloa päiviin. Rakastan hetkiä, kun saan jutella elämän suuria asioita rakkaimpien kanssa, nauraa kyyneleet silmissä ja hassutella kuin lapset leikkipuistoissa. Normaalisti mä inhoan heippojen sanomista, mutta lähden pitkälle reissulle joten haluan pitää pienimuotoiset läksiäiset ystävilleni. Postaan sitten läksiäisistä jonkinlaisen postauksen, joten en paljasta liikoja nyt =)
Salitreenit on iso osa mua ja mun elämää, joten tuun kyllä tammikuun loppuun asti käymään treenaamassa. Annan kanssa mulla ei taida treenikerrat riittää ihan viimeisiin viikkoin asti, mutta itsenäistä treeniä tulee olemaan ;) Hih, me on sovittu Annan kanssa, että viimeisen yhteisen treenin jälkeen mä saan pitää Annalle treenin, luulenpa että molempia saattaa hippasen jänskättää. Mulla ei oo mitään käryä vielä että mitä suunnittelen mutta jotain superia, varmasti pari omaa "inhokki" liikettä tulee olemaan :P
Sitten toki mun on kerättävä tavarani laatikoihin ja vietävä kellariin, jotta broidi saa tilaa itselleen ja omille tavaroilleen =) Oon saanut jo laatikoita tuotua mutta kukahan laittas tavarat niihin sisälle? Oon aika huono noissa pakkaushommissa ja itseni tuntien mä pakkailen viiimeisinä päivinä hikiisarat otsallani ja toistan taukoamatta itselleni että miksi en aloittanut taaskaan ajoissa :D
Moni ehkä ajattelee, että toi 8 viikkoahan on pitkä aika, mutta työ vie oikeasti suuren osan ajasta eikä vapaa-aikaa oo niin hirveesti, viikot menee nopeesti ja maanantain jälkeen huomaa seuraavaksi että viikko on kulkenut päätökseen. Itse reissua vartenkin mulla on vielä järkkäiltävää ja selviteltävää joten siihen on irrotettava oma aikansa. Tunnen jo olevani toinen jalka lentokoneessa matkalla maailmalle, mutta vielä on maltettava.
Mulla on muutama toive ennen reissuani, en paljasta sitä kuitenkaan teille. <3
Reilut 8 viikkoa lentoon, vatsassa lentelee perhosia ja pääkin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tuleman pitää! Syksy ja alkutalvi on ollut hyrskynmyrskyä, ajatukset on tehny kuperkeikkoja, ja mieli on ollut enemmän tai vähemmän sumussa. Aloitin viikkokamman laskemisen kun töitä oli 16viikkoa jäljellä, ja nyt niitä viikkoja on enään 7, jonka jälkeen vielä 1.5viikkoa reissuun.
Mitä mä sitten puuhastelen nää viikot, tottakai töitä on tehtävä, ja kaikki pyhät sovitusti kuluukin töissä =) Mä tykkään mun työstä, hoitotyönä työ on oikeesti ihan jees, mutta raskas ajanjakso on päässyt polttamaan kynttilää molemmista päistä. Mulla on ihan huippu työtiimi, ilmapiiri saa työvuorot sujumaan kevyellä mielellä, vaikka työ onkin raskasta. Ajatukseni on tällä hetkellä, että juuri nyt kaipaan elämääni vaihtelua ja jotta voin jossain kohtaa taas nauttia tekemästäni työstä on mun hyvä ottaa pieni aikalisä. Uskon ja toivon, että valitsemani tie on juuri oikea mulle ja että tallustelen polkua kohti tulevaisuuttani reissun kautta. Vaikka haaveeni on tulevaisuudessa työskennellä liikunnan parissa, en sulje kokonaan pois mahdollisuutta jatkaa hoitotyötä Suomeen palatessani. Mahdollisuus mihin vain on olemassa, mutta liika elämän käsikirjoittaminen ei oo mun juttu. Mutta niin, töitä siis teen vielä 22.1.2017 asti, jonka jälkeen sopimukseni loppuu ja annan itselleni pienen pysähdyksen.
Haluan nähdä niin paljon kuin mahdollista ystäviäni ja sisaruksiani, viettää heidän kanssaa aikaa. Ystävät ja perhe on mulle tärkeimpiä ikinä, he antavat mulle energiaa ja iloa päiviin. Rakastan hetkiä, kun saan jutella elämän suuria asioita rakkaimpien kanssa, nauraa kyyneleet silmissä ja hassutella kuin lapset leikkipuistoissa. Normaalisti mä inhoan heippojen sanomista, mutta lähden pitkälle reissulle joten haluan pitää pienimuotoiset läksiäiset ystävilleni. Postaan sitten läksiäisistä jonkinlaisen postauksen, joten en paljasta liikoja nyt =)
Salitreenit on iso osa mua ja mun elämää, joten tuun kyllä tammikuun loppuun asti käymään treenaamassa. Annan kanssa mulla ei taida treenikerrat riittää ihan viimeisiin viikkoin asti, mutta itsenäistä treeniä tulee olemaan ;) Hih, me on sovittu Annan kanssa, että viimeisen yhteisen treenin jälkeen mä saan pitää Annalle treenin, luulenpa että molempia saattaa hippasen jänskättää. Mulla ei oo mitään käryä vielä että mitä suunnittelen mutta jotain superia, varmasti pari omaa "inhokki" liikettä tulee olemaan :P
Sitten toki mun on kerättävä tavarani laatikoihin ja vietävä kellariin, jotta broidi saa tilaa itselleen ja omille tavaroilleen =) Oon saanut jo laatikoita tuotua mutta kukahan laittas tavarat niihin sisälle? Oon aika huono noissa pakkaushommissa ja itseni tuntien mä pakkailen viiimeisinä päivinä hikiisarat otsallani ja toistan taukoamatta itselleni että miksi en aloittanut taaskaan ajoissa :D
Moni ehkä ajattelee, että toi 8 viikkoahan on pitkä aika, mutta työ vie oikeasti suuren osan ajasta eikä vapaa-aikaa oo niin hirveesti, viikot menee nopeesti ja maanantain jälkeen huomaa seuraavaksi että viikko on kulkenut päätökseen. Itse reissua vartenkin mulla on vielä järkkäiltävää ja selviteltävää joten siihen on irrotettava oma aikansa. Tunnen jo olevani toinen jalka lentokoneessa matkalla maailmalle, mutta vielä on maltettava.
Mulla on muutama toive ennen reissuani, en paljasta sitä kuitenkaan teille. <3
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti