noraelisa

Ystävät on aina ollut mulle kovin tärkeitä, ne on ollu mukana kaikissa mahdollisisssa elämäntilanteissa. Mulla ei ehkä oo monia kymmeniä kavereita taikka ystäviä, mutta ne jotka on mun lähellä on taatusti tärkeimpiä asioita mun elämässä. Oon pystynyt jakamaan ilot, surut, itkut, naurut, vihat ja katkeruudet sekä hulvattomat naurut mulle tärkeiden ihmisten kanssa, ainutlaatuisia hetkiä kaikki! Vaiks joskus olo tuntuu vähän tyhjältä tai jokin asia saa mut tuntemaan itseni yksinäiseltä niin ei se oo niin, mulla on paljon ihmisiä ympärillä jotka välittää. Oikeesti mä osallistuin renkaidenvaihtoon aktiivisesti! Mä oon viimeaikoina itse alkanut panostamaan ystävyyssuhteiden ylläpitämiselle, se on oikeesti tärkeetä, ystävyys ei oo täysin selvää ikinä ja siks sen eteen pitää tehdä töitä. Se, että ystävät on mulle tärkeitä niin mä haluan, että he myös tiedostavat sen. Mä yritän nyt enemmän kertoa kaikille ihanille kuinka ilonen oonkaan heidän ystävyydestä ja parhaani mukaan järjestän yht...

Seitsemässä kuukaudessa oon oppinut ihan hurjan paljon salitreenauksesta ja lihasryhmien harjoituksista, joten perusliikkeet uskon hallitsevani ihan hyvin jo itsenäisesti treenatessa, MUTTA se kyky haastaa itseään ja ylittää niitä rajoja vaatii vielä kovasti harjotusta...noo, ainakin joidenki lihasryhmien kohdalla ;) Mulla on vahvat puolet ja sitten on ne kehitettävät osa-alueet. Uskaltaisin väittää, että vahvuutena mulla on tehdä jalkatreeni loppuun asti itsenäisesti, eli siis,  vaikka mä tunnen ihan järkkyä poltetta jaloissa ja persiissä niin mä jatkan kunnes tarvittavat toistot on täynnä, mä pystyn jalkapäivänä jotenkin ohittamaan mun pääni joka huutaa kovaa, että lopeta! Mä oon tehnyt myös pitkiä sarjoja, joissa tarkoituksena nostaa sykettä, aloittaessa saatan hetkellisesti katua päätöstäni mutta päätän, että koska aloitin niin teen loppuun asti. Ja siis syketreenit on mulle pahoja, koska aerobinen kunto ei ehkä ihan oo kiitettävällä tasolla. Päätös tehdä loppuun ja täysillä ...

Töissäkin on ihan kivaa, ja silloinkin käyn salilla, jumpassa, ruokakaupassa, nään ystäviä ja pikkurakkaita mutta kun on vapaapäivä, siitä mä nautin! Syy siihen on kovin yksinkertainen, mä voin unohtaa kellon ja kiireen, teen kaikkea rauhassa ja sitä tahtiin kun haluan. Yövuorojen jälkeen on periaatteessa 1 ylimääränen vapaa, tai oikeestaan sehän olis nukkumapäivä mutta koska mä en osaa nukkua päivisin niin mulle se on ylimääränen vapaapäivä. 3 vapaata on oikein jees! Tosiaan tiistaina sain ystävän yövieraaksi mun luo, katottiin elokuvaa ja syötiin poppareita, vitsit miten kivaa oli! Oli niinkin kivaa, että pian huomattiin kellon olevan lähes 01:00 yöllä ja aika mennä unille.  Aamulla keskiviikkona aiheutettiin pientä pahennusta keskustan suunnalla, no tiedättehän te kun sielä on niitä liikenneympyröitä, mahottomia risteyksiä ja hitsin pelottavat sporat, matka täynnä sykähdyttäviä hetkiä! Meillä oli hauskaa, toisilla ei ehkä niin hauskaa :D Ajettiin myös Malminkartanoon rappuj...

Tänään mulla loppu yövuorot ja olin mukavasti buukannut vähän hemmottelua itselleni. Pääsin töistä 7.15, tulin kotiin lenkittämään ja ruokkimaan koiran, tein muutaman kotiaskareen, kävin suihkussa ja meikkasin silmät jotta näyttäisin edes vähän ihmiseltä. Tän jälkeen lähdin päivittämään hiuksiani Nette´s hair and beauty -nimiseen kampaamoon,joka sijaitsee Viikinmäessä. Oon käynyt samalla kampaajalla useamman vuoden, Kampaajastani Anetesta (kutsun Neteksi) on tullut vuosien aikana mulle myös hyvä ystävä, tutustuin Netteen kun opiskelin itse kampaajaksi v2009, Nette työskenteli silloin liikkeessä jossa suoritin työharjoittelujaksoa ja silloin pääsin ensimmäisen kerran hänen tuoliinsa käsittelyyn, sen jälkeen en ole muilla hiuksiani laitattanut. Neten perustaessa oman liikkeen, ei ollut epäilystäkään minne suuntaan kun haluan hiuksiini jotain superia! Nette taikoo mun hiuksista ihan jokainen kerta mielettömän hienot, en voisi tyytyväisempi olla!  Parasta kun saa kapan ylle j...

Koen hyvää mieltä, kun mä teen mulle tärkeitä ja mielekkäitä asioita. Aikaisemmin tein asioita sen mukaan, mikä miellyttää ihmisiä ympärilläni, en ajatellut pidänkö itse kyseisistä asioista vaan pääasia oli että muut olivat tyytyväisiä. Toisinsanoen elin miellyttääkseni muita, jätin omat tarpeeni huomioimatta ja hiljenin. Olinko mä itse onnellinen tuolloin, uskallan sanoa että en ollut, mutta en osannut sanoa ei, ein sanominen oli niin vaikeaa. Lapsuudessani opin, että en saanut väittää vastaan, en usein uskaltanut olla erimieltä asioista ja kasvaessani uskoin että omilla mielipiteilläni ei olisi mitään merkitystä joten on helpompi olla hiljaa. Olin aika hiljainen ja myöntyväinen, niin musta tuntuu. Vasta nyt aikuisena, oikeastaan vuoden ajan olen kerännyt rohkeutta olla oma itseni, tehdä päätöksiä oman hyvinvoinnin tukemiseksi. En ole välinpitämätön, enkä väitä että ympärilläni olevien ihmisten mielipiteillä ei olisi mitään arvoa mulle, tottakai on! Kuuntelen ihmisiä ja arvo...

Moikkus Koikkus! Nimeni on Nora. Oon 25vuotias ja enemmän kun valmis uusiin haasteisiin, tästä syystä myös ajattelin blogia näpyttelemään. Kerronpa hiukan itsestäni näin alkuun. Oon kasvanut isossa perheessä, sisaruksia meitä on viisi, jokainen täysin omaa laatuaan ja hyvä näin! Lapsukaisesta asti oon oppinut olemaan suht itsenäinen ja ottamaan vastuuta teoistani ja päätöksistäni, ehkä siksi olinkin varma pärjäämisestäni omassa kodissa jo 16vuotiaana. Ensimmäistä ammattiani opiskellessa (parturi-kampaaja) tein samaa aikaa työtä pikaruoka-ravintolassa, täytyihän välineet ja muut opppimateriaalit sekä itsenäinen eläminen jollain kustantaa. Sanoisinkin, että olen kehittänyt taitojani aikuisuuden maailmassa nuoresta iästä asti ja mielestäni olen hyvin hommani hoitanut! Valmistuin siis parturi-kampaajaksi 2009, tämä ei kuitenkaan tuntunut täysin omalta alaltani ja päädyin vuoden ajaksi töihin tuotantotyöntekijäksi. Vuoden päivät mietin että mitähän sitä haluaisikaan tehdä ja on...