Seitsemässä kuukaudessa oon oppinut ihan hurjan paljon salitreenauksesta ja lihasryhmien harjoituksista, joten perusliikkeet uskon hallitsevani ihan hyvin jo itsenäisesti treenatessa, MUTTA se kyky haastaa itseään ja ylittää niitä rajoja vaatii vielä kovasti harjotusta...noo, ainakin joidenki lihasryhmien kohdalla ;)
Mulla on vahvat puolet ja sitten on ne kehitettävät osa-alueet. Uskaltaisin väittää, että vahvuutena mulla on tehdä jalkatreeni loppuun asti itsenäisesti, eli siis, vaikka mä tunnen ihan järkkyä poltetta jaloissa ja persiissä niin mä jatkan kunnes tarvittavat toistot on täynnä, mä pystyn jalkapäivänä jotenkin ohittamaan mun pääni joka huutaa kovaa, että lopeta! Mä oon tehnyt myös pitkiä sarjoja, joissa tarkoituksena nostaa sykettä, aloittaessa saatan hetkellisesti katua päätöstäni mutta päätän, että koska aloitin niin teen loppuun asti. Ja siis syketreenit on mulle pahoja, koska aerobinen kunto ei ehkä ihan oo kiitettävällä tasolla. Päätös tehdä loppuun ja täysillä ei valitettavasti toimi mulla ihan kaikessa, mun mielestä ehkä heikoimmat alueet mulla itelläni on käsivarret ja vatsalihakset, ne tuntuu kaikista epämiellyttävimmiltä ja tahonkin jättää toistot kesken heti kun alkaa poltella ja mennään mukavuusalueen ulkopuolelle.
Tästä päästäänkiin siihen, mikä auttaa mua viemään nää epämukavuusalueelle kuuluvat treenit loppuun. Vahvasti voin sanoa, että treenikaveri tai oma traineri! Eilen tein hauis- ja ojentalihakset, tais siinä samalla kyynärvarsia tulla treenattua kans. Ei menny montaa toistoa ja sarjaa kun käsiä poltteli ja kiristi ja hetken jo ajattelin että en jaksa, mutta koska mä tein tätä hullua treeniä yhdessä mun veljen kanssa niin näillä pahimmilla hetkillä se tsemppaus, pieni jeesi ja varmistaminen oli oikein tervetullutta ja oikeestaan tehtiin sarjat loppuun yhdessä. Vaikka mä olin valmis katkoo mun kädet irti jossain vaihein niin se fiilis loppuuntehdystä treenistä nosti suupielet melkein korviin asti, Joo, itsehän se fyysinen työ tuli tehtyyn toki, mutta väitän että en olisi saanut tätä kaikkea tehtyä ilman veljen kannustusta. Vastavuoroisesti mä tsemppasin ja jeesin veljee, kun sillä näytti hiukka haastavalta ;P
Tänään mä päätin jo töistä lähtiessä, että salille meen tekee core-treenin, noh. Mä en fanita ihan hirveesti vatsalihasliikkeitä ja ehkä siks ne jää useimmiten "vahingossa" tekemättä. Olin siis yksinäni salilla, tykkään käydä yksin tekemässä treenin, mutta vatsalihastreeniin kaipaan ehdottomasti sitä treenikamua, joka tsemppaa tekemään ne toistot vaikka tuntuu siltä, että vatsalihakset yrittää paeta selän kautta ja kaivautua maan alle. Tuli niitä liikkeitä ja sarjoja muutamia tehtyykin, mutta keskittyminen herpaantu, koska niin vahvasti tunsin olevani mukavuusalueen ulkopuolella. Otin vähän omia lepotaukoja ja välillä huomasin harjottavani päälläseisontaa erilaisilla variaatioilla :D
Mulla on siis vähän työstämistä, että pääsen samaan vahvaan päätöstilaan vatsojen ja käsivarsien treenaamisessa itsenäisesti kun jalkojen ja selän treenaamisessa. Mä pystyn jopa tsemppaamaan itteeni leuanvetoihin mutta sitten nää kaks osa-aluetta, plaah.
Treenit, jotka teen PT:n (Annan) kanssa on usein kans haastavia ja todellakin sitä tsemppausta tarvitaan hulluna, hyvänä esimerkkinä keskiviikon treeni jolloin olin varma että sydän tulee rinnasta ulos. Kun tää treeni on tehty, kerään viikon kaksi rohkeutta ja päätän tehdä saman treenin itsenäisesti. Tällöin mua auttaa tieto siitä, että mä oon jo kerran tän tehny ja selvisin siitä hengissä, eli tavallaan pohjalla kuitenkin on kannustus Annalta ja sen myötä oon puristanut itestäni luottamuksen siihen, että MÄ PYSTYN tähän myös itse!
Jos sulla on vähän samanlaisia haasteita tai mietit miten sais lisäboostia siihen tekemiseen, niin suosittelen kokeilemaan että pyydät kaverin mukaan. Päätätte mitä treenaatte, kuinka paljon ja millä painoilla, tiukan paikan tullen sulla on se treenikamu vieressä tsemppaamassa ja aivan varmasti saat vietyä treenin loppuun. Hyvä vaihtoehto on myös traineri, yksinkertasesti sulla ei oo silloin muuta vaihtoehtoa kun viedä se treeni loppuun. Ja kun se hyvä fiilis onnistumisista toistuu toistumistaan niin pikkuhiljaa sä alat iteki sanoo itelles, Kyl mä pystyn tähän!
Yks tärkee asia mitä mun PT on mulle sanonut monta kertaa, ja siihen on mennyt ehkä ikuisuus että ite oon alkanut ymmärtää sen, niin:
Lopuks vielä, hyvää tässä on se, että mulla on usein tiistaisin vapaapäivä tai sitten iltavuoro, ja tiistaisin Fressissä on aamuisin ABS30 tunti johon mä meen aina kun vaan pystyn. Tuolla tunnilla viimeistään tulee rääkättyä vatsalihakset kunnolla jos en treenikamua oo onnistunut saamaan, tai jokin muu "yhtähyväsyy" vatsalihastreenin poisjättämiselle :D
Mulla on vahvat puolet ja sitten on ne kehitettävät osa-alueet. Uskaltaisin väittää, että vahvuutena mulla on tehdä jalkatreeni loppuun asti itsenäisesti, eli siis, vaikka mä tunnen ihan järkkyä poltetta jaloissa ja persiissä niin mä jatkan kunnes tarvittavat toistot on täynnä, mä pystyn jalkapäivänä jotenkin ohittamaan mun pääni joka huutaa kovaa, että lopeta! Mä oon tehnyt myös pitkiä sarjoja, joissa tarkoituksena nostaa sykettä, aloittaessa saatan hetkellisesti katua päätöstäni mutta päätän, että koska aloitin niin teen loppuun asti. Ja siis syketreenit on mulle pahoja, koska aerobinen kunto ei ehkä ihan oo kiitettävällä tasolla. Päätös tehdä loppuun ja täysillä ei valitettavasti toimi mulla ihan kaikessa, mun mielestä ehkä heikoimmat alueet mulla itelläni on käsivarret ja vatsalihakset, ne tuntuu kaikista epämiellyttävimmiltä ja tahonkin jättää toistot kesken heti kun alkaa poltella ja mennään mukavuusalueen ulkopuolelle.
 |
| Eilisen käsitreenin jälkeen fiilikset oli huiput! |
Tästä päästäänkiin siihen, mikä auttaa mua viemään nää epämukavuusalueelle kuuluvat treenit loppuun. Vahvasti voin sanoa, että treenikaveri tai oma traineri! Eilen tein hauis- ja ojentalihakset, tais siinä samalla kyynärvarsia tulla treenattua kans. Ei menny montaa toistoa ja sarjaa kun käsiä poltteli ja kiristi ja hetken jo ajattelin että en jaksa, mutta koska mä tein tätä hullua treeniä yhdessä mun veljen kanssa niin näillä pahimmilla hetkillä se tsemppaus, pieni jeesi ja varmistaminen oli oikein tervetullutta ja oikeestaan tehtiin sarjat loppuun yhdessä. Vaikka mä olin valmis katkoo mun kädet irti jossain vaihein niin se fiilis loppuuntehdystä treenistä nosti suupielet melkein korviin asti, Joo, itsehän se fyysinen työ tuli tehtyyn toki, mutta väitän että en olisi saanut tätä kaikkea tehtyä ilman veljen kannustusta. Vastavuoroisesti mä tsemppasin ja jeesin veljee, kun sillä näytti hiukka haastavalta ;P
Tänään mä päätin jo töistä lähtiessä, että salille meen tekee core-treenin, noh. Mä en fanita ihan hirveesti vatsalihasliikkeitä ja ehkä siks ne jää useimmiten "vahingossa" tekemättä. Olin siis yksinäni salilla, tykkään käydä yksin tekemässä treenin, mutta vatsalihastreeniin kaipaan ehdottomasti sitä treenikamua, joka tsemppaa tekemään ne toistot vaikka tuntuu siltä, että vatsalihakset yrittää paeta selän kautta ja kaivautua maan alle. Tuli niitä liikkeitä ja sarjoja muutamia tehtyykin, mutta keskittyminen herpaantu, koska niin vahvasti tunsin olevani mukavuusalueen ulkopuolella. Otin vähän omia lepotaukoja ja välillä huomasin harjottavani päälläseisontaa erilaisilla variaatioilla :D
Mulla on siis vähän työstämistä, että pääsen samaan vahvaan päätöstilaan vatsojen ja käsivarsien treenaamisessa itsenäisesti kun jalkojen ja selän treenaamisessa. Mä pystyn jopa tsemppaamaan itteeni leuanvetoihin mutta sitten nää kaks osa-aluetta, plaah.
Treenit, jotka teen PT:n (Annan) kanssa on usein kans haastavia ja todellakin sitä tsemppausta tarvitaan hulluna, hyvänä esimerkkinä keskiviikon treeni jolloin olin varma että sydän tulee rinnasta ulos. Kun tää treeni on tehty, kerään viikon kaksi rohkeutta ja päätän tehdä saman treenin itsenäisesti. Tällöin mua auttaa tieto siitä, että mä oon jo kerran tän tehny ja selvisin siitä hengissä, eli tavallaan pohjalla kuitenkin on kannustus Annalta ja sen myötä oon puristanut itestäni luottamuksen siihen, että MÄ PYSTYN tähän myös itse!
Jos sulla on vähän samanlaisia haasteita tai mietit miten sais lisäboostia siihen tekemiseen, niin suosittelen kokeilemaan että pyydät kaverin mukaan. Päätätte mitä treenaatte, kuinka paljon ja millä painoilla, tiukan paikan tullen sulla on se treenikamu vieressä tsemppaamassa ja aivan varmasti saat vietyä treenin loppuun. Hyvä vaihtoehto on myös traineri, yksinkertasesti sulla ei oo silloin muuta vaihtoehtoa kun viedä se treeni loppuun. Ja kun se hyvä fiilis onnistumisista toistuu toistumistaan niin pikkuhiljaa sä alat iteki sanoo itelles, Kyl mä pystyn tähän!
Yks tärkee asia mitä mun PT on mulle sanonut monta kertaa, ja siihen on mennyt ehkä ikuisuus että ite oon alkanut ymmärtää sen, niin:
Se on ihan OK, jos treeni ei aina kulje! Jokaisella tulee niitä huonoja päiviä ja se on silloin OK!Siis on eriasia, että lopettaa treenin kun tulee vastaan raja, jolloin epämukavuusalue alkaa. Tätä rajojen ylittämistä pystyy harjottamaan. Ite oon onnistunut ylittää ton rajan jalkatreenin ja selkätreenin kanssa, mutta työstettävää on vielä vatsat ja käsivarret. Toinen asia sitten on se, että treeni ei kulje, jostain syystä energiat ei riitä, motivaatio uupuuu ja yksinkertasesti on paljon asioita jotka vaikuttaa siihen jos treeni ei kulje, silloin on hyvä hengähtää ja antaa itselle lupa ottaa vähän iisimmin. Se on ihan OK! Viimein mäkin oon oppinut olee itselleni vähän armollisempi, se palkitsee ssitten seuraavassa treenissä <3
Lopuks vielä, hyvää tässä on se, että mulla on usein tiistaisin vapaapäivä tai sitten iltavuoro, ja tiistaisin Fressissä on aamuisin ABS30 tunti johon mä meen aina kun vaan pystyn. Tuolla tunnilla viimeistään tulee rääkättyä vatsalihakset kunnolla jos en treenikamua oo onnistunut saamaan, tai jokin muu "yhtähyväsyy" vatsalihastreenin poisjättämiselle :D
-Nora <3
Kommentit
Lähetä kommentti