Moikkus Koikkus!
Nimeni on Nora. Oon 25vuotias ja enemmän kun valmis uusiin haasteisiin, tästä syystä myös ajattelin blogia näpyttelemään.
Kerronpa hiukan itsestäni näin alkuun. Oon kasvanut isossa perheessä, sisaruksia meitä on viisi, jokainen täysin omaa laatuaan ja hyvä näin! Lapsukaisesta asti oon oppinut olemaan suht itsenäinen ja ottamaan vastuuta teoistani ja päätöksistäni, ehkä siksi olinkin varma pärjäämisestäni omassa kodissa jo 16vuotiaana. Ensimmäistä ammattiani opiskellessa (parturi-kampaaja) tein samaa aikaa työtä pikaruoka-ravintolassa, täytyihän välineet ja muut opppimateriaalit sekä itsenäinen eläminen jollain kustantaa. Sanoisinkin, että olen kehittänyt taitojani aikuisuuden maailmassa nuoresta iästä asti ja mielestäni olen hyvin hommani hoitanut!
Valmistuin siis parturi-kampaajaksi 2009, tämä ei kuitenkaan tuntunut täysin omalta alaltani ja päädyin vuoden ajaksi töihin tuotantotyöntekijäksi. Vuoden päivät mietin että mitähän sitä haluaisikaan tehdä ja onnistuin sitten pääsemään muutamaksii kuukaudeksi töihin päiväkotiin, työ oli ihan mahtavaa ja lasten rehellinen suhtautuminen elämään, tunteiden näyttäminen avoimesti ja aito ilo tekemiseen auttoi mua päätöksessäni lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. Ajatuksella tietenkin että haluan suuntautua lapsiin ja nuoriin ja työskennellä lasten kanssa, vaan elämä onkin siks just niin mahtavaa, että se osaa yllättää! Harjoittelujaksoilla palvelutaloissa, sairaaloissa ja kotihoidossa ihastuin näihin kultaisiin ja ihan huipputyyppeihin, meinaan näitä ihania mussukoita, vanhuksia. Valmistuttuani 10/2012, aloitin työt kotihoidossa 1/2013, työ oli antoisaa, asiakkaat ihania ja jotkut vaan vei sydämeni. Työporukka oli huippua ja koska pidän ulkoilusta niin työ oli senkin vuoksi mielekästä että liikkuminen tapahtui pääosin kävellen välimatkat asiakkaalta toiselle. Puolitoista vuotta tein työtä kotihoidossa, kaikkeni antaneena ja sydän sulaneena ihanian ihmisten lähellä. Vaikka työ olikin haastavaa, tilanteet muuttui lennosta ja välillä mietitytti isojen päätösten teko itsenäisesti, päätin etsiä uusia haasteita jotta voisin kehittyä hoitajana. Hain kesäloman aikana 2014 töitä sairaalan vuodeosastolta ja aloitinkin työt heti elokuussa sairaalassa, se oli iso hyppy, hyppy täysin tuntemattomaan, tein sen kuitenkin päättäväisesti ajatuksella että elämässä kehittyy kun tekee niitä pieniäsuuria hyppyjä tuntemattomaan. Uudet tilanteet, uudet ihmiset ja epävarmuus uutena ihmisenä työyhteisössä on mulle aina hankalaa ja se kuluttaa mulla ihan hirveesti energiaa sekä aiheuttaa paljon stressiä. Aika nopeasti sulauduin työporukkaan ja muutamista kollegoista tulikin melko tärkeitä ihmisiä mulle.
Tällä hetkellä työskentelen edelleen lähihoitajana sairaalassa, tosin sairaala on muuttunut toiseen syksyn aikana ja osasto on profiloitunut potilaisiin, joita en itse ajatellut koskaan hoitavani. Elämä siis potkaisi jälleen uusiin haasteisiin ja ehkä hyvä näin, eipä ole arki käynyt tylsäksi :P Ajatusmaailmani nykyisten potilaideni sairaudesta on heittänyt kyllä täyden kuperkeikan, olen oppinut ymmärtämään jollain tapaa sairautta ja silmäni onkin auenneet useean kertaan. Jollain tapaa olen pystynyt myös käsittelemään lapsuuttani ja palasia on loksahdellut paikoilleen.
Suurin syyni blogin aloitukselleni on tulevaisuus, jälleen olen asettanut itselleni tavoitteita ja päättänyt hakea kolmannen asteen tutkintoon.
Kerronpa ensiksi mikä mut sai tähän päätymään. Oon aina pitänyt itseäni suht aktiivisena, hyötyliikunta on kuulunut osaksi arkea aina, lapsena hetkellisesti harrastin telinevoimistelua, syystä tai toisesta se sitten jäi. Pitkistä kävelyistä olen pitänyt aina, pyöräily tulee jaksoittain mukaan elämääni ja se on kyllä ihan mukavaa kun siihen pääsee kiinni. Viimekeväänä ensimmäistä kertaa kuitenkin sitouduin ensimmäistä kertaa johonkin liikuntamuotoon ja hommasin kuntosalille jäsenyyden. Myönnän, että en ajatellut itseäni ryhmäliikuntaan hyppimään, saati kuntosalille rautaa nostamaan. Työkaverin kannustuksesta johtuen annoin kuntosalijäsenyydelle mahdollisuuden ja arvatenkin se vei mennessään! Kohta siis vuoden olen aktiivisesti käynyt kuntosalilla, harjoittelen kerran viikossa Personal Trainerin kanssa, joka on muuten aivan huippu! Käyn myös usein erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, ehkä suosikkejani on BodyPump, Kahvakuula, Spinning ja kuntosalini (Fressi) oma tunti ABS sekä Warrior x. Joskus luulen saaneeni jonkun aivotärähdyksen ja osallistun johonkin rytmilliseen/tanssilliseen ryhmäliikuntatuntiin, kuten BodyStep, kerran eksyin Fatburn tunnille ja se oli ihan hullua! Mulla ei oo minkäänlaista taitoa pysyä tahdissa, ja usein hyppäänkin vasemmalle kun muut hyppää oikealle tai kun viimein opin askellukset bodystepissa niin huomaan että liike onkin vaihtunut :D
Mulle on tärkeää tehdä valintoja, jotka kehittävät, tuovat hyvää oloa ja nautintoa sekä saa mut tuntemaan että se mitä mä teen on just sitä mitä mä haluan tehdä. Mikä mua motivoi, se kun mä nään että pystyn innostamaan muita ihmisiä, kannustamaan heitä ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Mä haluan tulevaisuudessa kokea joka päivä työt aloittaessani, että tää on se mitä rakastan ja todella haluan tehdä. Se mitä mä koen ja tunnen sillä hetkellä kun treenaan trainerini kanssa on jotai ihan käsittämättömän mahtavaa, onnistumisen tunne jokainen kerta kun teen jotain mihin en alkuun tiennyt pystyväni tekemään, melkein saatan hymyillä ääneen. Mielettömän ihanaa on myös antaa trainerille tunnustusta ammattitaitoisesta ohjaamisesta ja suuresta määrästä kannustusta jokaisella tapaamisella. Mä haluan kokea jonain päivänä samoin ammatissani kuin uskon trainerin tuntevan, se aito ilo ja motivaatio mikä näkyy ulospäin kun ihminen tekee työtä jota rakastaa, ihan parasta! Siispä, ihmisten motivoiminen, kannustaminen parempaan, terveellisempään elämään, uusien elämäntapojen oppiminen ja opettaminen, mielettömän sosiaalinen ja energinen työhteisö sekä samojen mielenkiinnonkohteiden jakavien ihmisten tapaaminen, itsensä kehittäminen on asioita joita mä jatkossa haluan kokea ja tuntea. Tää on mun tavoitteeni, hakupaperit meni siis Vierumäelle, liikunnanohjaajan tutkintoon.
Eka blogikirjotus, siitä tuli melko pitkä, ehkä vähän sekavakin, mutta sekavaan olemukseen saa tottua. Mä oon vähän sekavan spontaani tyyppi, mieli ja ajatus täynnä kerrottavia asioita =) Jatkossa luulen että kirjoitan asioita joita arjessani teen ja koen. Kerron myös AMK haun etenemisestä.
-Nora
Kommentit
Lähetä kommentti